keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Hyasintti-ralli

Joulunaluskauden turhakkeisiin kuuluu ilman muuta n.k. Hyasintti-ralli. Tiedättehän - tuo rituaali, missä ihmiset kiikuttavat hyasintin tai joulutähden naapureille, sukulaisille ja muille ystäville ja itselleen merkittäville henkilöille. Ja saavat usein vaihdossa aivan samanlaisen kasvin. Eleenähän toimenpide on kaunis ja huomaavainen.
Mutta tarkastelkaamme tätä rituaalia vaikkapa nyt ympäristön kannalta.

Jaettavat kukat eivät ole täkäläistä perua ja kasvatus vaatii lämpöä, paljon lämpöä. Ja polttoainetta, paljon. Vaihtoehtoisesti kukat voidaan roudata kauempaakin, rekkakaupalla. Ja polttoainetta kuluu.

Polttoainetta kuluu vielä sittenkin, kun lähdemme sitten kiikuttamaan näitä kasveja kortteineen tuonne adventtiruuhkan sekaan. Liikenne puuroutuu entisestään, ja bensaa palaa - ihmisten kärsivällisyydestä nyt puhumattakaan.

Näihin kulttuuriperintöömme kuuluviin rituaaleihin puuttuminenhan on tabu. Oikeaoppisesti virtuaalitervehdyksiä jakeleva valveutunut ekodiplomaatti joutuu äkkiä varsin outoon valoon, kun tällä tavalla tunnustaa viittaavansa kintaalla vuosisatojen perinteelle.

Yhtä kaikki - tässä on meille kaikille sarkaa, kun ryhdymme muokkaamaan näitä vanhoja ja kunnianarvoisia perinteitä ekologisempaan suuntaan.

Lennart N.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Vuoden turhake = Turkki

Vuoden turhake on Luononsuojeluliiton mukaan Turkki.
Suomenluonto.fi sivulta voi lukea asiasta enemmän ja tutustua edellisetn vuosien turhakkeisiin.

Omasta mielestä Turkisten valinta ei ole yhtä hyvä kuin edellisten vuosien ja ei varmankaan monenkaan naisen meilestä. Eikö sitäpaitsi turkkeja käytetä pitkään ja jopa somisteta uudestaan jne. näin ei ole varmankaan tavallisten kertakäyttö toppatakkien suhteen.

Voisi varmaan kehittää turkisteollisuuta enemmän ekologiseksi ?

Stefan Kraatz

tiistai 14. joulukuuta 2010

Paljon rahaa roskiin!

No, huh huh! Mitä tekisit 500 miljoonalla eurolla?

Ostaisit aika monta ekologista joululahjaa, vaikka noin 150 miljoonaa vuohta :-) =>  
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

Näin paljon edestä suomalaiset haaskaavat ruokaa hukkaan, katso esimerkiksi Kauppalehden artikkeli

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101250507

MTT:n Foodspill-projekti selvittää parhaillaan elintarviketeollisuuden, kaupan, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyy vuodessa 23 kiloa jokaista suomalaista kohti.


Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kotitalouksien haaskaaminen vaikuttaa pieneltä. USA:ssa ruuan hävikki on henkeä kohti noin 80 kiloa, Britanniassa noin 70 kiloa ja Ruotsissakin noin 60 kiloa.






Elintarviketeollisuus voisi kyllä tulla myös vastaan pakkaamalla ruokin pienempien talouskokojen tarpeiden mukaan. Sitä superhypertalouspakkausta ei perus parin hengen tai sinkkutalous millään ehdi syödä. Ja taas heitetään hukkaan.


Kansalaistaitoihin pitäisi varmasti lisätä ruoan kierrätyskin eli kuinka hyödynnät edellispäivän jätteet uudestaan maittavana ruokana? Tässä kohden ehkä kannattaisi katsoa hiukan peiliin ja miettiä omallakin kohdallaan parempien ostoslistojen laadintaa, ruoan hyötykäyttöä myös sen eka syöntikerran jälkeen.


Legendan mukaan Fredriika Runebergin mukaan nimensä saanut torttukin syntyi leivän/korpunmuruista (ei ollut muuta tarjolla) ja varmaan moni muistaa lapsuuden "pappilan hätävara" -nimisen jälkiruoan?


Lounaan jälkeisin ajatuksin,




* maijaleenar *



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Siistiä suojella luontoa : Laajalahti ja Sipoonhiilikurkku

Laajalahden luonnonsuojelualue on aivan Aalto-yliopiston Otahallin hermokeskuksemme vieressä ja paikan läpi tulee muutamat kerrat kesässä kuljettua sekä mereltä aluetta nähtyä meloen. Suojelualuiden synnyn taustalla on kansalaisaktivisuus ja ympäristöjärjestöt, mistä Sipoonkorpi on uusin esimerkki.

Historia toistaa itseään ja se pitää hyvin paikkansa luonnonsuojelussa. Lähialueiden taustoja on mukava tuntea ja aloin pohtia Laajalahden suojelualueen historiaa ympäristökurssin aikana. Helsingin ja Espoon rajan läntiset alueet olivat vielä 1950-luvulle asti "maaseutua" ja karjaakin alueen kartanotiloilla pidettiin. Laajalahden lähialueilla on ollut myös varakkaampien helsinkiläisten kesäasuntoja. Alueen rakentaminen oli silloin vähäistä ja nykyinen suojelualue ruovikkoineen ja kosteikkoympäristöineen ei varmaankaan ollut kaikkein houkuttelevinta aluetta. Rakentamiseen löytyi helpompaa tilaa harvaanasutulta lähialueelta. Lähistön luonnonvaraiset kosteikkoalueet muodostivat laajan kosteikkoalueen, johon myös kuului sittemmin asuinalueiksi rakennettu Huopalahden ja Talin alue.

Kulttuurihistoriallisesti Espoon luontotalo Villa Elfvik on vanha 1900-luvun alussa rakennettu huvila, joka on korjauskunnostettu 1990-luvun vaihteessa kahvilaksi ja siellä on usein kesäisin tapahtumia. Lähistöllä on myös Tarvaspään museo, joka on rakennettu samoihin aikoihin ja oma veikkaukseni on, että Laajalahtea on voitu pitää aikanaan tällaisena idyllisenä "luonnonkauniina" kulttuurimaisemana ja sen rakennustoimintaa on rajoitettu rannoilla.

Suurin muutos alueelle on sitä rajaavan Otaniemen TKKn kampusalueineen perustaminen 1960-luvulla. Tällöin alueelle on jouduttu siirtämään täyttömaata lahdelle, mikä on supistanut kolmanneksen ruovikkoalueesta. Onneksi paikallinen kansalaisaktiivisuus ja Laajalahti-liike on vaikuttanut suojelualueen historiassa siten, että uudet rakennussuunnitelmat on onnistuttu torppaamaan. Mantereen puolelta suurten teiden, Turun tie ja Kehä I, rakentaminen on johtanut siihen, että Laajalahden suojeltu alue muodostaa kapean lahtea mukailevan kaistaleen teiden kainaloon ja sellaisena se näyttäisi jatkossa pysyvän. Matalan Laajalahden pohjan rehevyyteen on historiallinen ”syntipukki” eli Talin jäteveden puhdistamo, joka 1960-80-lukujen aikana työnsi lahteen ravinteita. Nykyään alue on paljolti palautunut entiselleen luonnontilaan ja perinnekarjaakin on tuotu takaisin laiduntamaan.


Kuvassa näkyy tilanne ennen ja nykyään, kun vanhat kärrytiet on korvattu valtaväylillä ja lähialueet rakennettu. Jäljelle jäänyt Laajalahden suojelualue on perustettu v.1979 säilyttämään linnustoltaan rikasta matalaa, ruovikkoista merenlahtea ja sen rantapiiriä. Paikka on osa Natura-alueita ja kuuluu myös arvokkaiden kosteikkoalueiden suojelemiseksi tehtyyn Ramsar-sopimukseen. Alueella sijaitsee Espoon ympäristökeskuksen luontotalo Villa Elfvik, pitkospuureitti ja kaksi lintutornia. Rauhoitus mahdollistaa alueen käytön luontoharrastukseen ja alueen runsaiden vesi- ja kahlaajalintujen seuraaminen on tavallisin vierailun tarkoitus. Onneksi osa näin mahtavasta alueesta on voitu omistaa luonnonsuojeluun !

Aasinsiltana Sipoonkorven suojelualuetta ollaan ekodiplomaattien nousevan brändinimen avulla nostamassa HSY-ilmastomuutos kilpailussa voittoon. Suomen luonnonsuojeluliitto on mallikkaasti toiminut primus moottorina hankkeelle ja heistä tuli ehdotuksemme voimasta toivottuja voittajakandidaatteja saamaan ”Pääkaupunkiseudun ilmastopalkinnonhttp://www.hsy.fi/seututieto/ilmasto/palkinnot/ilmastopalkinto/Sivut/default.aspx.

Ehdotuksemme meni näin :
””Sipoonkorven kansallispuisto-hanke”. Tiiviisti rakennettu pääkaupunkiseutu on jatkuvassa rakentamisen paineessa ja kuitenkin se tarvitsee vihreitä alueita luontopaikoiksi, keuhkoiksi sekä hiilinieluksi.

Sipoon rauhoittamisen asia on nyt edennyt päätöksen asteelle eduskunnassa aktiivisten vaikuttajien eli Suomen luonnonsuojeluliitto - järjestön ansiosta. Hyvän pohjatyön ansiosta kaupunkilaiset ovat saamassa luontoelämyksiä varten säilytettyä itäpuolen alueella koskematonta luontoa, josta puut ja muu kasvisto nykyään saavat siis ansiota myös hiilinielun - tuon sanahirviön - muodossa. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa ja Sipoonkorvesta tuosta "Sipoonhiilikurkusta" soikoon jatkossakin lintujen viserrys ! ””


Risto J / Ekodiplomaatit

perjantai 10. joulukuuta 2010

Missä laatu

Minua harmittaa kovasti että kaikki tavarat menevät nykyään niin helposti rikki ja että ne ovat niin vaikeasti korjattavissa tai että ei kukaan halua edes niitä kohtu hintaan korjata. Tulee aina edullisemaksi ostaa uusi.

Meillä ostetiin pojalle tunnetusta tavaratalosta talvitakki( ei mikään tajous tuote), siitä hajosi vetoketju heti ja eikun vaihtamaan ja miten kävi seuravaavastakin hajosi saman tien. Viime vuona hajosi astaian pesukone joka oli vain muutaman kuukauden vanha, mulle sanotiin että ei kannata korjata saat takuuna uuden.

Kännykkä alkoi reistailla vain 2kk ikäisennä, kaupassa olivat ihan kuin se olisi aivan normaalia ( kai se siten on ).

Kun vein ensimäistä kertaa vaimon silloisen saksalaisen auton huoltoon ja sielä todettin että jousi on poikki ( siis 20tkm ajettu auto ! ) niin minulle todetiin vain että kyllä ne ajan myötä menee rikki. Nykyään jopa auton ajovalon poltimon vaihto on niin monimutkainen juttu että ei varmasti onnistu jokaiselta ja siinä joutuu ehkä uusimaan muitakin osia samalla. Miski nykyään ei poltimot kestä kuin 6kk ?
Autojen moottorien termostatit ovat tätä nykyään " leivottu" alumiiniosaan sisään joka täytyy vaihtaa kokonaan, ei voi vaihtaa pelkää yksinkertiasta bimetalli jousta. Ja joissaan malleissa on jopa letkut puristettu niin kiini että nekin tulee mukana jne.

Kuluttaisimme varmaan paljon vähemmän jos saisimme laatua joka kestää, mutta kun sitä ei saa vaikka ostaisi ns. laatumerkkiä ns. laatu kaupasta. kaikki on muovia joka hajoaa heti !

Stefan Kraatz

Osta oikein => Arkipäivän ekotehokkuutta elintarvikkeissa

Minulle henkilökohtaisesti paikallinen pikkulehti (Keski-Uusimaa) alkaa olla hyvä lähde bongata ympäristöön liittyviä asioita ja ilmiöitä. Lehti nmittäin lähes päivittäin kirjoittaa laajasti eri aiheista, lyhyesti ja asiallisesti kommentoiden. Erityistä plussaa koen siitä, että tuodaan esiin paikallista yrityistoimintaa, joissa erilaisia kestävän kehityksen asioita mietitään ja rakennetaan toimintaan enemmän tukemaan sitä.

Tämän päivän jutun aiheeni pohjautuu tässäkin blogissa jo paljon keskusteltuihin elintarvikkeisiin. Mielenkiintoinen uutinen kertoi, että MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) yhdessä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittävät työkaluja (Foodprint Tools) laskeakseen elintarvikkeiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.

Käytännössä kuluttajalle arkipäivässä päätökset elintarvikeostoista voi olla se paras kohta vaikuttaa omaan ja perheensä hiilijalanjälkeen (siis suomeksi: voit oikeasti vaikuttaa omiin ruokaostostottumuksiin jatkuvasti arjessasi, kun taas johonkin asumiseen liittyvät ratkaisut on mietitty jo aiemmin). Näin ollen on hienoa, jos teollisuus alkaisi oikeasti samalla lailla yhteneväisesti arvottamaan tuotteitaan ja toisi tämän tiedon myös kuluttajalle asti esille osana elintarvikkeiden tuotetietoja ostopäätösten ryydittämiseksi.

Yleisenä haasteena hiilijalanjäljen mittaamisessa (missä tahansa teollisuudessa) on erilaiset käytännöt ja näiden käytäntojen harmonisoimattomuus. Tässä sananmukaisesti verrataan omenoita appelsiineihin. Uutisessakin tuotiin esiin, että tällainen tilanne voi johtaa siihen, että yritys voi jopa itse valita itselleen edullisimman mittaustavan muuttamatta siis tuotettaan tai prosessejaan puoleen tai toiseen. Toivottavasti siis tämäkin hanke vie tätä työkalupuolta yleisemmälle tasolle esimerkiksi EU:hun takaisinpäin. Suomalainen hanke perustuu jo itsessään kansainvälisiin laskentastandardeihin.

Lisää asiaa MTT:n sivuilta:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikkeiden%20ymp%E4rist%F6vaikutuksille%20laaditaan%20yhten%E4iset%20laskentasuositukset


*maijaleenar*

torstai 9. joulukuuta 2010

Pankkitoimintaa kestävästä kehityksestä

Kauppalehti joulukuun alusta (03.12.2010) pikku-uutisessa kertoo, että pitkän pankkiiriuran tehnyt Harri Lautjärvi on perustanut kahden kolleegansa kanssa Sustainable Bankers-nimisen omaisuudenhoitoyhtiön. Sen missiona on kokonaisvaltainen kestävän kehityksen mukainen sijoittaminen.

Jee! Nämä ovat niitä ei-enää-heikkoja signaaleja, joita on mukava lukea!

Sijoittajapankkiirit siis uskovat, että kymmenen vuoden päästä kaikki sijoittaminen on kestävän kehityksen sijoittamista. He ymmärtävät tässä yhteydessä ympäristöulottuvuuden laajasti kattamaan sosiaalisen kehityksen, hyvän hallinnon sekä yhtiö- ja makrotaloudelliset näkökulmat. Heidän mukaan eettiset ja kestävän kehityksen mukaiset asiat huomioiva sijoittaja vähentää sijoitusriskejään ja saa paremipa tuottoja.

Näissä yhteyksissä myöskin sellaiset sijoitusmarkkinat kuin Kiina ja Venäjä ovat pankkiirien mielestä potentiaalisia.

Mitä tällä on merkitystä meille, esimerkiksi ekodiplomaateille? No, tietysti se, että ympärisöäteemojen ja yritysten liiketoimintojen välissä on entistä enemmän kytkentöjä, myöskin siis sijoittajasidosryhmiin. Tämän, jos minkä pitäisi herättää yrityksen ruususen unesta ja alkaa kehittämään toimintaansa kestävän kehityksen hengessä. Jä tässähän meilläkin -ekodiplomaateilla - on paljon työnsarkaa seuraaviksi vuosiksi!

Joten, nostan kahvikuppia tälle hankkeelle!

*maijaleenar*

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article542066.ece
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=20101248689

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Vastuu ympäristöstä nostaa meille huomisen menestyksen

(Maailma kävi  Indonesian Balilla v. 2007  ja nyt Mexicon Cancun´ssa vuoropuhelua ilmastosta unohtamalla, että meillä on vain ympäristö - ei pelkkä ilmasto)
----

[ ... suomalaiset ovat kiistatta maailman parhaita loistoristeilijöiden rakentajia [Turku]. Suomalaiset ovat tehneet maailman parhaat ja tehokkaimmat paperikoneet [Metso] - lisäksi osaamme logistiikan vailla vertaa, esimerkiksi käykööt Nokia ... ]
...
Länsimainen markkinatalous, elin- ja kulutustason nousu sekä kehitysmaiden raaka-aineryöstö ovat aikaansaaneet ympäristökriisin juuri meille, ja heti perään kehittyviin maihin ja lopuksi kehitysmaihin, kun he yrittävät rämpiä samoille alaoksille, missä olimme 1970- ja -80-luvuilla.


USA on yksin käyttänyt miltei puolet maapallon resursseista viimeisten 100 vuoden aikana. George W. Bush ei  allekirjoittanut Kioto-sopimusta. Kiina on maapallon toiseksi suurin hiilidioksidin päästäjä, mutta valitettavasti myös muutakin - Kiinassa luonto saastuu nopeammin kuin missään muuaalla (Intia?).

Suomalaiset kykenevät projektoimaan maapallon suurimman loistoristeilijän rakentamisen ja siihen liittyvän logistiikan. Genesis alusta Suomen Turussa rakentaa yli 600 alihankkijayritystä - se on alallansa ennätys ja kuvastaa verkostoitunutta maailmaa. Työt jakaantuvat myös Nokialla yli koko maapallon. Logistiikka on tehoa, mutta se on myös kiihtyvää energian käyttöä.


Ympäristö on huomisen toimiala
Ympäristöosaajien kysyntä kasvaa joka vuosi. Tarvitaan ympäristöteknologiaan liittyviä insinöörejä, logistikkoja, analysoijia, tutkijoita, koordinaattoreita ja ympäristön sosiaalisia vaikutuksia hallitsevia ammattilaisia. Suomi voi olla huomisen ympäristökoordinaattori ja erityisesti metsäammattilainen, sillä metsien vaikutusta koko elokehään ympäristöllisesti ei ole vielä kokonaisvaltaisesti selvitetty. Suomalaisten on aika koota voimat ja keskittää kaiken ympäristöosaamisensa yhteiseen jäsenneltyyn osaamispankkiin. Taidoillemme on jo kysyntä olemassa.

Suomi oli viime keväänä lähempänä kuin koskaan onnistumista ympäristöprojektissa Kiinassa, josta noin kaksi viikkoa sitten julkaistiin yksi maailman suurimmista ympäristösopimuksista. Kaupan nimi oli EcoCity, sen saivat singaporelaiset. Suomalaiset pitivät juuri samasta aiheesta Kiinan ensimmäisen kokonaisvaltaisen seminaarin - mutta nyt Kiinan 4. suurin kauppakumppani Singapore oli toistaiseksi nopeampi itse kaupankäynnissä. Kaupan (jv-sopimus) arvo oli miltei yhtä suuri kuin Suomen valtion vuosibudjetti.

Suomi sai Formula 1 kisoissa kaudella 2007 enemmän pisteitä kuin mikään formuloiden suurmaa. Suomalaiselle syntyi rauhallisella harkitsevalla osaamisella myös F-1 maailmanmestaruus. Mestaruutta ja suomalaista ajo-osaamista ihmetellään. Samalla tavalla on suomalainen ympäristöosaaminen maailman maineessa, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä. Ympäristöteollisuus on Suomen huomisen uusi "nokia".


Me osaamme suunnitella, me osaamme koordinoida ja me osaamme olla luotettavia
Me emme osaa kaikissa tilanteissa markkinoida, me emme ole riittävän "itsekkäitä" - me turhaan kainostelemme osaamistamme, jonka mm. Nokia, jo edesmenneen vuorineuvos Kari Kairamon aikana, herätti henkiin luoden jopa ihailua tahdonvoimasta mm. Kiinassa. Mainittakoon, että Nokia tekee suurimmat voitot ja kasvukäyränousut juuri Kiinassa.

Mitä meidän täytyy tehdä ympäristöosaamisellemme, jotta se olisi takaamassa osaltansa suotuisan positiivisen vientitaseen, joka on aina ollut viime kädessä hyvinvointimme lähtökohta jo kohta 60 vuotta. Ratkaisu on yksinkertainen. Me aloitamme sen hiilen etsinnän, johon osaamme yhdessä puhaltaa.
Perin selvästi juonikas keskinäiskyräily poistetaan ja logistisesti rakennamme verkoston vailla vertaa. Esimerkeiksi ja oppimalleiksi käyvät Turun telakan Genesis alihankkijaverkoston hallintana ja maailman suurin mobiiliteknologian verkosto - Nokia.

Oli selvää, että Suomi ei voinut vielä saada Kiinan Tianjinin ecocity jv*) -sopimusta - sen sai Singapore. Seuraava projekti voi olla meidän. Lisäksi voi olla todennäköistä, että singaporelainen Keppel Corporation**) tarvitsee suomalaista osaamista. Näyttö osaamisestamme annettiin jo ensimmäisessä integroidussa ympäristön teknologisen ajattelufilosofian esittelyssä huhtikuussa 2007 kiinan Tianjinissa VTT:n järjestämänä.

Logistiset integroidut ympäristölliset systeemitoimitukset kokonaisvastuuajattelulla leviävät niin Kiinassa kuin Venäjällä - se onkin itseasiassa jo hiljainen pakko. Kiinassa loppuu puhdas vesi. Moskovassa ja Pietarissa loppuvat kadut maastureiden alta. Kiinassa loppuu hedelmällinen maaperä ja Venäjällä paljastuu tuhansien hehtaarien öljyllä saastuneet maaperät, puhumattakaan ikiroudan sulamisen ongelmat Siperiassa.


Työtä riittää suomalaisille
.... me tarvitsemme mukaan Euroopan talous- ja tekniikkaveturin Saksan, jonka ympäristöteknologia on laajaa, syvällistä ja uskottavaa suurien taustaresurssien vuoksi. Päämäärähakuisesti toimien Suomi hankkiutuu Kiinan ja Venäjän markkinoille ja rakentaa teknologia-allianssin saksalaisten kanssa. Niin Suomi kuin Saksa ovat insinöörimaita - ehkä hiukan pragmaattisia, mutta sanansa pitäviä.

Edunvalvontamobilisaatio
Varmistaaksemme kaupankäynnin riittävällä tahdolla, sinnikkyydellä ja osaamisella pitää suomalaisten valmistella ympäristöosaamisen lobbaus- ja edunvalvontamobilisaatio, joka on valmis mille markkinoille tahansa tuomaan suomalaista osaamista esille.

Seuraava kiinalainen eco-city onkin sitten meidän ja jokainen kauppa on aina suurempi kuin mikään yksittäinen laiva, laite tms. operaatio - sillä toimitukset ovat aina yhteen nitoutuneita järjestelmiä, joiden toteutukseen osallistuu satoja alihankkijoita ja toimittajia.


Ympäristöteollisuus on huomisen takuumies menestyksekkäälle vientitoiminnalla, jonka Suomi ehdottomasti tarvitsee. Sen sijaan itse ympäristöä ei pelasteta pelkästään teknologioille, vaan kuluttajien vastuulla omastansa - mitä tehdään, miten tehdään, missä tehdään ja kuinka paljon. Vastuu on meidän käsissä.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU --- TIEDE

*)
jv - joint venture ~ yhteisyritys, yleensä ja tässä tapauksessa kahden eri maan yrityksiä yhdessä omistajina yhtiössä/ projektissa.


**) LINKKI
http://www.mnd.gov.sg/Newsroom/newsreleases/2007/news181107.htm

Asiasta lisää tietoa hakukoneelta hakusanayhdistelmällä:Sino-Singapore Tianjin Eco-city ecocity

_______________________________
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan mielipidekirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007]

Kuva 1
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444286  ---

Teksti
Ympäristö toimii aina ehdoillansa, joita sinänsä ei ole. Luonto on anarkistinen järjestelmä, jossa rajoja ylitetään varoen. Kaikilla on paikkansa - silti jatkuvasti on käynnissä taistelu elämästä. Ihmisen kaukaiset esi-isät nousivat vedestä maalle, ja alkoi luonnon valloitus. Ihminen ylitti rajansa ja nyt elämme itse luomiemme ongelmien keskellä.

Kuva 2
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444305  ---

Teksti
Eco-City kaupungeissa talot saattavat näyttää tältä, ollen kuitenkin pienempiä ja huomattavasti vähemmän energiaa kuluttavia. Suomessa rakentaminen on haaste suurten lämpötilaerojen takia, ainakin toistaiseksi. Ilmasto lämpenee ja Suomen kasvukausi pitenee - mitä seuraa sitten, onkin pimennossa...

Kuva 3
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444328  ---

Teksti
Joukko eri ikäisiä lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä nyky-ympäristön tilaan, josta heidän tulisi ammentaa elämänsä ja toimeentulonsa - sitten myöhemmin. Millainen ympäristö heitä odottaa, kun he astuvat itse jatkamaan sukua?

Kuva 4
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444350  ---

Teksti
Kiina nousee uudeksi "Yhdysvallaksi". Kiinan kasvu on hengästyttävää ja kiire kasvaa. Haasteet ovat miltei käsittämättömät, ...jos ajatus on nostaa 1.325.000.000 ihmistä samaan materiaalisen elintason tilaan kuin USA:ssa ollaan nyt, tai Suomessa. Kiina satsaa avaruuteen, armeijaan, mutta eniten ympäristöönsä. Miksi kuitenkin USA sai käyttää koko maapallon resursseista yli puolet viimeisen 100 vuoden aikana?

Kuva 5
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444383  ---

Teksti
Luonnossa sattuvasti oksalle istahtanut orava katsoo suoraan kuvaajaa silmiin - herää kysymys, mikä olisi sen viesti, jos me ymmärtäisimme vain mitä se tarkoitti.

Kuva 6
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444421  ---

Teksti
Espoo on yksi Suomen rikkaimmista kaupungeista. Pohjois-Tapiola on yksi Espoon arvostetuista asuinalueista. Mihin on jäänyt kuntalaisen vastuu ympäristöstä? Kuvan kaatopaikka on laiton ja aivan siistien omakotitalojen vieressä, joiden pihoilla kiiltelevät Suomen kimaltelevimmat autot.

Kuva 7
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444445  ---

Teksti
Huomisen ympäristöarvoiset kaupungit eivät todennäköisesti näytä tältä. Eurooppalaiset kaupungit ovat ajautuneet toivottomiin ruuhkiin, meluun ja katupölyyn sekä päästösaasteisiin. Kiinassa on solmittu ensimmäinen eco-city jv-sopimus marraskuussa 2007. Tuo kauppa oli myös suomalaisten huulilla, ehkä seuraava...?

Kuva 8
---  
http://www.panoramio.com/photo/6444462  ---

Teksti
Hiukan epäselvä Vanhanen II hallitusohjelma ei sisällä suuntausta mitä olisi ympäristöpolitiikka itse työntekona Suomen menestykseksi vientitoiminnassa. Ympäristöteollisuus tarvitsee täyden ja yhtenäisen tuen maan hallitukselta. Edellisen hallituksen aikana Katainen, ollessaan Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, oli haikaillut kuulopuheiden mukaan uudesta "nokiasta" - eräs professori [EP] oli ilmeisesti kertonut ympäristöosaamisen voivan olla sitä... (?)
Tunnisteet:
ECO-CITY, ECOCITY, ENVIRONMENTAL, ENVIRONS, YHDISTYS, YMPÄRISTÖ, YMPÄRISTÖTEOLLISUUS

perjantai 3. joulukuuta 2010

Kenellä valta kestävän kulutuksen valinnoissa?

Kenellä on valta ja vastuu kestävän kulutuksen edistämisessä? Onko valta
- kuluttajilla,
- politiikoilla,
- yrityksillä vai
- kansalaisilla äänestäjinä?
Eräälläkin ympäristökurssilla tässä marraskuussa väiteltiin tästä asiasta vähän väliä.

Yhden vastauksen ja kommentin antaa Luomuliitto ry:n uusi pj Jaakko Nuutila haastattelussaan (vihreä lanka 3.12.2010).
"Mikä muuttuu, kun aloitat Luomuliiton puheenjohtajana vuoden 2011 alussa", kysyy toimittaja Saija Räsänen.

"Edunvalvonta on muuttunut. Aikoinaan se oli kohdennettu maa- ja metsätalousministeriöön, tänä päivänä ratkaisut tekee kuluttaja, joka valitsee kaupassa tavallista tai luomua" vastaa Jaakko Nuutila. "Aiomme jatkossa tiedottaa aiempaa kovaäänisemmin luomun eduista. Sanomme ääneen asiat, jotka ovat tutkittua tietoa". 

Risto Burman

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Globalisaatio nykyihmisen lailla kuluttaa luonnon sekä ihmisen loppuun?

[ ... maapallolla on tavarankuljetuskontteja n. 30 miljoonaa kappaletta, 80% niistä tekee vuodessa n. 10 matkaa. Kontti standardoi kulutusyhteiskunnan. Valtavat konttirivistöt kertovat omaa maapalloistumisen kieltä siitä missä kauppa käy ja missä ei. Kontit kuljettavat kaiken sen globalisaatiovirran, jota markkinatalous rajattomana ruokkii ... ] – YLE –ajankohtaisohjelmat  jo 09.2007 …
….

 

 [16092007] Maapalloistuminen on viha ja rakkaus. Mellakat eri puolilla maailmaa lisääntyvät - tavalliset heränneet ihmiset käyvät omaa sotaansa hillitäkseen markkinarahan otetta ja tavallisen työn karkaamista minne milloinkin halvemmuuden mukaan. Globaalitalous kilpailuttaa valmistuksen hengästyttäen ihmiset talous- ja työjuoksuun, jossa harmonian tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä järkkyy.

Vihaa globaalitalous aiheuttaa maattomuudessaan, tehokkuushaennassaan miltei ilman ympäristöarvoja sekä ihmisten muuttumisena pelkiksi panosnappuloiksi markkinatalouden kiertorattaisiin. Ärtymystä herättää myös rahavirtojen karkaaminen ylikansallisiin järjestelmiin, joissa osto- ja näyttövoima kanavoituu ohi kansalaisvaltioiden tulontasausjärjestelmien.

Voidaan sanoa, että höyrykoneet aloittivat massiivisen materian siirtelyn ja energian käytön - "olemme luodut siirtelemään itseämme ja tavaroitamme paikasta toiseen".
.....





Meneillään on maapallon mittainen työn uudelleen jaon taistelu!

Pelastusta globaaliudesta haetaan uskoen sen hiljalleen tasaavan maapallollisesti tuloeroja köyhien ja rikkaiden välillä. Maapalloistumisen uskotaan myös tehostavan hyötysuhteita ja logistiikkaa siten, että turhaa kulutusta vältettäisiin. Globaalitalouden kilpailun uskotaan tuotekehittävän entistä parempia ja sopivampia tuotteita sekä systeemejä, erikoistuen kullekin alueelle osaamis- ja ahkeruusresurssiensa mukaisesti.

Millainen on meidän kasvava kulutuskierre?

Ihminen elää vastoin luonnon globaaliutta kasvavassa kulutuskierteessä. Mikäli teoriassa tarkastellaan tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on sama ostovoimakyky kuin meillä suomalaisilla, on maapallo globaalisti tuhon oma. Globaalitalous kehittää nimenomaan järjestelmiä, joissa maa toisensa jälkeen kykyjensä puitteissa saavuttaa länsimaalaista kulutustasoa.

Maapalloistumisessa kommunikointi tehostuu, kansalliset rajat hämärtyvät ja henkinen kilpailu kiristyy. Globaalius toteutuu parhaimmillaan kun tietoliikennejärjestelyt ovat hermoverkon lailla ulottaneet päätteensä kaikkialle. Yli maapallon ulottuva hermoverkko on ihanteellinen maali ja tuhoamisen kohde globaaleihin systeemeihin kyllästyneille ihmisille.

Verkottunut talous keskitettyine ja hajautettuine tuotantosysteemeineen imee tyhjäksi alueet toisensa jälkeen siirtyen aina sinne, missä on tuloslaskelmallisesti halvinta valmistaa ja lyhintä kuljettaa itse ostotapahtumaan. Näin tuotanto keskittyy kausittain; nyt on menossa Kiinan "voittokulku".


Kiina on maapallon liukuhihnatehdas, joka ruokkii ja rahoittaa maailman suurinta kansantaloutta

Kiinasta on syntynyt maapallon liukuhihnatehdas. Investoineet maat saivat voitot ja kiinalaiset saivat työn ja ympäristöongelmat. Kiinan jälkeen "odottaa vuoroaan" uusia maita loputtomaan maapalloistumisen kiertokulkuun. Tosin Kiina saattaa nähdä meille tyypillisen markkinatalouskehityksen pidemmällä jänteellä eri tavoin kuin me?

Pahin koko maapalloa kohtaan osoittava uhka on globaaliuden tavara-, materia- ja energia- kuin työvoimavirtojen kasvu yli luonnon luontaisen uudistumiskyvyn. Ihminen on verkottamassa vuosimiljoonaisen luonnon kulutuksen tilanteeseen, jossa huippuun viritetty tuotantokoneisto imee vuosimiljoonaiset voimavarat tyhjiin.

Vastaan ajattelijat perustelevat hyötyinä globaaliudesta syntyvän verkottuneen suunnittelun ja tuotekehityksen avulla luontuvan "loputtoman energialähteen ja ikuisen materiakierrätyssysteemin".


Valmistautuuko muu eliökunta ihmisvastaiseen vastaiskuun?
Emme ole huomanneet, että ympärillämme oleva ihmisetön luonto on elänyt globaaliudessa jo vuosimiljoonat. Koko eliösysteemi kerää oman globaaliuden läheltänsä menemättä "merta edemmäksi kalaan" - syöden, kuluttaen ja jätökset jättäen aina välittömälle kulkuradalleen. Eläin- ja kasvikunta säätää "tahtomattaan" itseään olemaan osa todellista verkostoitumista.


Mikä kuuluu kenellekin?

Todellinen globaalius jakaa maapallollisesti energian käytön ja materiamuutokset aina suhteessa kunkin lajin kokonaisbiomassaan eli biovaikutteeseen. Ylitämme  huimasti "meille säädetyn" energiankäytön ja materiamuutosten määrän ylläpitäessämme omaa biovaikutettamme, "hyvinvointiamme" --- seuraukset näemme jo nimenomaan meillä länsimaissa.

Herkkyys havaita luonto ympärillämme voisi tuoda uusia keinoja ymmärtää, mikä on meille "säädetty" määrä elinvoimaa. Näin pujahtaisimme juuri siihen harmoniakoloon, mikä vuosimiljoonaisessa kehityksessä kullekin on säätynyt ja järjestynyt - toisien lajien luonnollisesti tuhoutuessa ja toisien menestyessä - taistelu käydään omin, ei lainatuin "asein".



Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
( kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä, copyright by Ilkka Luoma 2007 )

Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/4667216 ---

Teksti
Sanotaan, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mitä on globalisaatio, jossa ihminen tavoittelee helpommalla enemmän ja nopeammin. Tuli polttaa, niin polttaa maapalloistuminenkin luonnon voimavarat nopeammin kuin ne uudistuvat.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/4667244 ---

Teksti
Auringon lasku puhtaassa ympäristössä Puruvedellä Pohjois-Karjalassa. Päivän- ja ihmiskunnan lasku lankeaa liikakuluttamisesta, mikä globalisaatiossa kiihdyttää viimeisen illan laskua. Luonnossa vuosimiljoonia vallinnut harmonia pirstoutuu maapalloistumisen myötä, koska ihmis-, tavara- ja ostovoimavirrat kiihtyvät ruokahalumme kasvun yhteydessä.

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/4667287 ---

Teksti
Savonlinnan torilla oli saatavana lähialueellista käsityötaitoa paikallisille ja vähän kaukaisemmillekkin kuluttajille. Oliko lanka suomalaista, jäi tietämättä. Globalisaatiossa hyödykkeet tehdään siellä ja täällä kustannuksien tarkassa valvonnassa - ja ne eivät tunne rajoja eikä liian pitkiä matkoja, kunhan taloudellisuus ja voitto maksimoituvat.

Kuva 4
---
http://www.panoramio.com/photo/4667324 ---

Teksti
Paikallista ruokaa paikallisille ihmisille, paitsi sivusta kurkistavat keltaiset paprikat, jotka tuodaan Hollannista. Kaukaisimmillaan Suomeen tuodaan kiivejä Uudesta-Seelannista - onko maapalloistumisella mitään rajaa - ei ole, sillä markkinatalous suosii tehokkuutta, hintaa ja voittoja. Eläinkunta ottaa aina ruokansa ja jättää "päästönsä" kulkureittiensä varrelle, menemättä merta edemmäksi kalaan.

Kuva 5
---
http://www.panoramio.com/photo/4667350 ---

Teksti
Savonlinnalainen innovaattori ja keksintömies Markku Sihvonen kehittelee suomalaisille kalastajille suomalaisia ideoita parempien ja varmempien kalastuspäivien luomiseksi. Globalisaatiossa maapalloistuu eriytyvä tuotekehitys siellä, missä mikäkin parhaiten osataan, näin syntyvät samalla riippuvuussuhdeverkostot. Masi ei halunnut - ainakaan vielä - ajatella, että hänen uistimiaan olisi kaupattu maille vierahille. Masi keskittyy tarjoamaan kotimaan markkinoilla kotimaisille kalastajille toiveita suuremmista kaloista helpommin ja nopeammin.

Kuva 6
---
http://www.panoramio.com/photo/4667384 ---

Teksti
Ihmiskunta kasaa näyttämisen halussaan paineita itselleen ja luonnolle. Jatkuva kasvu tukee globaalia taloutta, kunnes voimavarat ovat loppuun kulutetut. Hartiamme eivät kestä kaltaisemme kulutuksen leviämistä ympäri maailman. Meidän on osattava puolittaa kulutuksemme, jotta yhteisiä varoja riittäisi muillekin, ...edes osaksi.

Kuva 7
---
http://www.panoramio.com/photo/4667425 ---

Teksti
Markkinatalous on mainontaa ja globaali maailmantalous on kontteja täynnä markkinatalouden tavaroita matkalle jonnekin. Kontit muuttivat kaupan, --- maapallolla seilaa 30 miljoonaa konttia satamasta toiseen. Logistiikka ja standardointi luotiin edistämään tehokkuutta ja hyötysuhteita aloittaen kierteen, jonka toisessa päässä siintää globaali entropia ja kaaos.

Tunnisteet:
...

Kuinka heiveröinen onkaan biokasvusto, joka on kuitenkin muuntunut harmoniassa ja luonnon omassa hallitussa "väkivallassa" vuosimiljoonat...

...
ORIG --- 16. syyskuuta 2007---
(Helsingin Sanomat julkaisi globalisaatiosarjan lukijoilleen - oliko siinä otettu huomioon kaikki tekijät, jäi lukijoiden pohdittavaksi)

Ilkka Luoma

KESKUSTELU --- TEKSTI [22535]

...........................................