Tarvitaanko hiilidioksidia lisää - ravinto loppuu?

(Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) sanoi, että ravinnon hinta nousee varmasti, ja se pitää paikkansa. Maailmalla on yhä enemmän suita ruokittavana ja mm. meret tyhjenevät kalaravinnosta sekä eräin aluein ryöstöviljellyt pellot aavikoituvat, jo vedenkin puutteeseen)

[ ... luvuistaan väsynyt opiskelija tutkii Alepassa ruokapakettien viimeinen myyntipäivä alennuslappuja - 30%, jopa -50%. Jättiläisslummissa aamuyöstä 12 tuntisen työnsä aloittava laittaa palkastaan puolet ravintoon. Työssä käyvä suomalainen osastopäällikkö tutkii gourmee -osaston juustoja - pienen palan hinta on puolet työttömän peruspäivärahasta ... ]

Missä mättää, kun ruokaa on yllin kyllin kauppojen takapihojen roskiksiin kipattavaksi, yöllisten ja varhaisaamujen liikkujien iloksi - ja ruokakaapin täytteeksi. Missä mättää, kun yhdestä sinievätonnikalasta (lihaa noin 150 kiloa) saatetaan maksaa 2000 työttömän peruspäivärahan ~25€/tpv verran japanilaisella kalatukkurien huutokaupassa?

Osakekirjoja, kultaa ja timantteja on vaikea syödä. Kallis auto on myös huonosti sulava - vaikka sisältää rautaa. Ruoka lähtee maasta, siis biokerroksesta - joka on täynnänsä hiiliyhdisteitä, ravinteita, kivennäisiä ja kasvuvoimaa antavaa typpeä ja fosforia. Jätevesilaitokset tuskailevat typen ja fosforin kanssa - ne ovat jopa ongelmajätteitä. Kaikki pitäisi polttaa!

Hiilidioksidi on ehdoton kasvunvoima 

Ilmasta tarvitaan ravinnon kasvattamiseen ehdottomasti hiilidioksidia, tuota 'ylisuosittua' elintasokasvihuonekaasua. Puheissa se haluttaisiin kätkeä [CCS*/] maanpoveen, kun sitä liiaksi tuotamme muun muassa koneellistetun liikkumisemme vuoksi. Ruokatuotanto on kasvanut maapallolla mm. keinolannoitteiden käytön vuoksi viimeisen 150 vuoden aikana viisinkertaiseksi - samoin kuin miltei väkilukummekin.

Kiinan väestö tuplaantui kaksinkertaiseksi 50 vuodessa

Kun synnyin 1957 - oli kiinalaisia 650 miljoonaa. Nyt Kiinassa on asukkaita 1300 miljoonaa, siis tuplat. 1950 -luvulla Kiinassa syötiin vihanneksia - ei ollut liikalihavuutta. Erilaisissa kokeiluissa 1960-luvulla kuoli Kiinassa useita miljoonia, mutta oli testattava yhteiskuntajärjestelmiä. Silti väki lisääntyi, koska piti synnyttää työvoimaa pelloille sekä sosiaali- ja vanhuusturvaa. 

Nyt kiinalaiset yhden lapsen perheet kaupungeissa suuntaavat juhla-aterialle ainokaisen poikansa kanssa Mäkkäriin - se on muotia. Kuinka käy, kun kaikki kiinalaiset syövät kuten me - monesti ylensyöneet läntisen markkinatalous-demokratian näyttöorientoituneet kulutusihmiset?

Vastaus on helppo: Muille kuin kiinalaisille ei juuri muuta jää - varsinkin kun otamme huomioon muutkin elintason nousuhuumeet - autot ja muut systeemit - jotta kiinalaisetkin ehtisivät siirtelemään itseään ja tavaroitaan entistä nopeammin useampiin paikkoihin - olemmehan esimerkin lännestä näyttäneet, kuten Mäkkäritkin.

Ruoka on arvokkaampaa kuin mitä se nyt maksaa

Ruoka on arvokasta ja meillä se maksaa liian vähän. Käytämme ravintoon Suomessa enää alle 20 prosenttia kokonaisnettotuloistamme. Eläinkunnassa ravinnonhankinta ottaa suurimman osan valveilla olon ajasta - loppu meneekin reviirin puolustamiseen ja parikumppanin etsintään - koska geenit pakottavat siihen ainoaan tehtäväämme: suvunjatkantaan.

Apulantakin loppuu kaivoksista ja louhoksista

Kun apulanta (louhittavat mineraalit) loppuvat, tarvitsemme oman ja eläinkunnan jätöstuotteet biokiertoon tehokkaammin. Sonnasta eli lannasta tulee arvokasta. Jotta ravinnon kasvu vastaisi kiihtyvää kysyntää, tarvitaan biokasvullekin kiihdytetty lisäkasvu ja se tarvitsee hiilidioksidia enenevässä määrin. Muistammehan, että CO2 on kasvihuonekaasu ja tomaatitkin kasvavat paremmin kasvihuoneissa.

Biokasvuston jalostus liikennepolttoaineiksi on miltei rikos elämää kohtaan

Meidän ei pidä polttaa biokerrostamme - syökäämme se mieluummin. Emme kippaa omia pakoputkituotteittamme meriin, emmekä kaatopaikoille - vaan biokiertoon tuomaan kasvun edellytyksiä ruoan tuotantoon. Voimme myös ostaa ravintomme lähempää, ja voimme, ainakin lännessä, syödä vähemmän - niin sitten riittäisi muillekkin kuin kiinalaisille.

Peltojen arvo nousee - maa on ainut asia merien ohella, joka tuottaa ravintoa

Kiinalaiset kulkevat maailmalla vuokraten ja ostaen peltoa. Purammeko pakettipeltomme ja laitamme vuokralle? Ratkaisemmeko näin ikuisen kaupunkilaisia hiertävän maataloustukiviidakon?**/ Oppiiko leipääkin syövä kaupunkilainen, että ape syntyy pellosta ja on vaikea tulla toimeen ilman särvintä, - käy kuin sille kuuluisalle mustalaisen hevoselle, kun oppi olemaan syömättä.

*/

CCS = Carbon Capture and Storage, VTT Seminaari - Espoon Hanasaaressa 2009 ja 2010---

wiki - http://en.wikipedia.org/wiki/Carbon_capture_and_storage

2009: PHOTOS CCS ---   http://ilkkaluoma.kuvat.fi/kuvat/VTT/CCS/   ---

2010: PHOTOS CCS ---   http://ilkkaluoma.kuvat.fi/kuvat/CCS_2010%2520/   ---

**/

Kiinalaisten kanssa on käynnissä pienessä piirissä hyvin 'vallankumouksellinen' neuvottelu ratkaisemaan ruokatuotantoa ja vientitoimintaamme kuin myös ansaintaamme koko ajan kiihtyvässä ja kovenevassa maailman laajuisessa työn uudelleen jaon taistelussa - tästä myöhemmin lisää.

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.kuvat.fi

...

Sent:

Cc: jyrki.katainen@vm.fi ; paula.lehtomaki@ymparisto.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; timo.kalli@eduskunta.fi ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; heidi.hautala@europarl.europa.eu ; anni.sinnemaki@tem.fi ; mauri.pekkarinen@tem.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; sirkka-liisa.anttila@mmm.fi ; presidentti@tpk.fi

Sent: Thursday, January 06, 2011 5:39 PM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Tarvitsemme lisää hiilidioksidia - ravinto vähenee per ihminen!

Hiilidioksidi ja kierrätys ovat biokasvuston edellytys

Hyasintti-ralli

Joulunaluskauden turhakkeisiin kuuluu ilman muuta n.k. Hyasintti-ralli. Tiedättehän - tuo rituaali, missä ihmiset kiikuttavat hyasintin tai joulutähden naapureille, sukulaisille ja muille ystäville ja itselleen merkittäville henkilöille. Ja saavat usein vaihdossa aivan samanlaisen kasvin. Eleenähän toimenpide on kaunis ja huomaavainen.
Mutta tarkastelkaamme tätä rituaalia vaikkapa nyt ympäristön kannalta.

Jaettavat kukat eivät ole täkäläistä perua ja kasvatus vaatii lämpöä, paljon lämpöä. Ja polttoainetta, paljon. Vaihtoehtoisesti kukat voidaan roudata kauempaakin, rekkakaupalla. Ja polttoainetta kuluu.

Polttoainetta kuluu vielä sittenkin, kun lähdemme sitten kiikuttamaan näitä kasveja kortteineen tuonne adventtiruuhkan sekaan. Liikenne puuroutuu entisestään, ja bensaa palaa - ihmisten kärsivällisyydestä nyt puhumattakaan.

Näihin kulttuuriperintöömme kuuluviin rituaaleihin puuttuminenhan on tabu. Oikeaoppisesti virtuaalitervehdyksiä jakeleva valveutunut ekodiplomaatti joutuu äkkiä varsin outoon valoon, kun tällä tavalla tunnustaa viittaavansa kintaalla vuosisatojen perinteelle.

Yhtä kaikki - tässä on meille kaikille sarkaa, kun ryhdymme muokkaamaan näitä vanhoja ja kunnianarvoisia perinteitä ekologisempaan suuntaan.

Lennart N.

Vuoden turhake = Turkki

Vuoden turhake on Luononsuojeluliiton mukaan Turkki.
Suomenluonto.fi sivulta voi lukea asiasta enemmän ja tutustua edellisetn vuosien turhakkeisiin.

Omasta mielestä Turkisten valinta ei ole yhtä hyvä kuin edellisten vuosien ja ei varmankaan monenkaan naisen meilestä. Eikö sitäpaitsi turkkeja käytetä pitkään ja jopa somisteta uudestaan jne. näin ei ole varmankaan tavallisten kertakäyttö toppatakkien suhteen.

Voisi varmaan kehittää turkisteollisuuta enemmän ekologiseksi ?

Stefan Kraatz

Paljon rahaa roskiin!

No, huh huh! Mitä tekisit 500 miljoonalla eurolla?

Ostaisit aika monta ekologista joululahjaa, vaikka noin 150 miljoonaa vuohta :-) =>  
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

Näin paljon edestä suomalaiset haaskaavat ruokaa hukkaan, katso esimerkiksi Kauppalehden artikkeli

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101250507

MTT:n Foodspill-projekti selvittää parhaillaan elintarviketeollisuuden, kaupan, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyy vuodessa 23 kiloa jokaista suomalaista kohti.


Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kotitalouksien haaskaaminen vaikuttaa pieneltä. USA:ssa ruuan hävikki on henkeä kohti noin 80 kiloa, Britanniassa noin 70 kiloa ja Ruotsissakin noin 60 kiloa.






Elintarviketeollisuus voisi kyllä tulla myös vastaan pakkaamalla ruokin pienempien talouskokojen tarpeiden mukaan. Sitä superhypertalouspakkausta ei perus parin hengen tai sinkkutalous millään ehdi syödä. Ja taas heitetään hukkaan.


Kansalaistaitoihin pitäisi varmasti lisätä ruoan kierrätyskin eli kuinka hyödynnät edellispäivän jätteet uudestaan maittavana ruokana? Tässä kohden ehkä kannattaisi katsoa hiukan peiliin ja miettiä omallakin kohdallaan parempien ostoslistojen laadintaa, ruoan hyötykäyttöä myös sen eka syöntikerran jälkeen.


Legendan mukaan Fredriika Runebergin mukaan nimensä saanut torttukin syntyi leivän/korpunmuruista (ei ollut muuta tarjolla) ja varmaan moni muistaa lapsuuden "pappilan hätävara" -nimisen jälkiruoan?


Lounaan jälkeisin ajatuksin,




* maijaleenar *

Siistiä suojella luontoa : Laajalahti ja Sipoonhiilikurkku

Laajalahden luonnonsuojelualue on aivan Aalto-yliopiston Otahallin hermokeskuksemme vieressä ja paikan läpi tulee muutamat kerrat kesässä kuljettua sekä mereltä aluetta nähtyä meloen. Suojelualuiden synnyn taustalla on kansalaisaktivisuus ja ympäristöjärjestöt, mistä Sipoonkorpi on uusin esimerkki.

Historia toistaa itseään ja se pitää hyvin paikkansa luonnonsuojelussa. Lähialueiden taustoja on mukava tuntea ja aloin pohtia Laajalahden suojelualueen historiaa ympäristökurssin aikana. Helsingin ja Espoon rajan läntiset alueet olivat vielä 1950-luvulle asti "maaseutua" ja karjaakin alueen kartanotiloilla pidettiin. Laajalahden lähialueilla on ollut myös varakkaampien helsinkiläisten kesäasuntoja. Alueen rakentaminen oli silloin vähäistä ja nykyinen suojelualue ruovikkoineen ja kosteikkoympäristöineen ei varmaankaan ollut kaikkein houkuttelevinta aluetta. Rakentamiseen löytyi helpompaa tilaa harvaanasutulta lähialueelta. Lähistön luonnonvaraiset kosteikkoalueet muodostivat laajan kosteikkoalueen, johon myös kuului sittemmin asuinalueiksi rakennettu Huopalahden ja Talin alue.

Kulttuurihistoriallisesti Espoon luontotalo Villa Elfvik on vanha 1900-luvun alussa rakennettu huvila, joka on korjauskunnostettu 1990-luvun vaihteessa kahvilaksi ja siellä on usein kesäisin tapahtumia. Lähistöllä on myös Tarvaspään museo, joka on rakennettu samoihin aikoihin ja oma veikkaukseni on, että Laajalahtea on voitu pitää aikanaan tällaisena idyllisenä "luonnonkauniina" kulttuurimaisemana ja sen rakennustoimintaa on rajoitettu rannoilla.

Suurin muutos alueelle on sitä rajaavan Otaniemen TKKn kampusalueineen perustaminen 1960-luvulla. Tällöin alueelle on jouduttu siirtämään täyttömaata lahdelle, mikä on supistanut kolmanneksen ruovikkoalueesta. Onneksi paikallinen kansalaisaktiivisuus ja Laajalahti-liike on vaikuttanut suojelualueen historiassa siten, että uudet rakennussuunnitelmat on onnistuttu torppaamaan. Mantereen puolelta suurten teiden, Turun tie ja Kehä I, rakentaminen on johtanut siihen, että Laajalahden suojeltu alue muodostaa kapean lahtea mukailevan kaistaleen teiden kainaloon ja sellaisena se näyttäisi jatkossa pysyvän. Matalan Laajalahden pohjan rehevyyteen on historiallinen ”syntipukki” eli Talin jäteveden puhdistamo, joka 1960-80-lukujen aikana työnsi lahteen ravinteita. Nykyään alue on paljolti palautunut entiselleen luonnontilaan ja perinnekarjaakin on tuotu takaisin laiduntamaan.

Kuvassa näkyy tilanne ennen ja nykyään, kun vanhat kärrytiet on korvattu valtaväylillä ja lähialueet rakennettu. Jäljelle jäänyt Laajalahden suojelualue on perustettu v.1979 säilyttämään linnustoltaan rikasta matalaa, ruovikkoista merenlahtea ja sen rantapiiriä. Paikka on osa Natura-alueita ja kuuluu myös arvokkaiden kosteikkoalueiden suojelemiseksi tehtyyn Ramsar-sopimukseen. Alueella sijaitsee Espoon ympäristökeskuksen luontotalo Villa Elfvik, pitkospuureitti ja kaksi lintutornia. Rauhoitus mahdollistaa alueen käytön luontoharrastukseen ja alueen runsaiden vesi- ja kahlaajalintujen seuraaminen on tavallisin vierailun tarkoitus. Onneksi osa näin mahtavasta alueesta on voitu omistaa luonnonsuojeluun !

Aasinsiltana Sipoonkorven suojelualuetta ollaan ekodiplomaattien nousevan brändinimen avulla nostamassa HSY-ilmastomuutos kilpailussa voittoon. Suomen luonnonsuojeluliitto on mallikkaasti toiminut primus moottorina hankkeelle ja heistä tuli ehdotuksemme voimasta toivottuja voittajakandidaatteja saamaan ”Pääkaupunkiseudun ilmastopalkinnon” http://www.hsy.fi/seututieto/ilmasto/palkinnot/ilmastopalkinto/Sivut/default.aspx.

Ehdotuksemme meni näin :

””Sipoonkorven kansallispuisto-hanke”. Tiiviisti rakennettu pääkaupunkiseutu on jatkuvassa rakentamisen paineessa ja kuitenkin se tarvitsee vihreitä alueita luontopaikoiksi, keuhkoiksi sekä hiilinieluksi.

Sipoon rauhoittamisen asia on nyt edennyt päätöksen asteelle eduskunnassa aktiivisten vaikuttajien eli Suomen luonnonsuojeluliitto - järjestön ansiosta. Hyvän pohjatyön ansiosta kaupunkilaiset ovat saamassa luontoelämyksiä varten säilytettyä itäpuolen alueella koskematonta luontoa, josta puut ja muu kasvisto nykyään saavat siis ansiota myös hiilinielun - tuon sanahirviön - muodossa. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa ja Sipoonkorvesta tuosta "Sipoonhiilikurkusta" soikoon jatkossakin lintujen viserrys ! ””

Risto J / Ekodiplomaatit

Missä laatu

Minua harmittaa kovasti että kaikki tavarat menevät nykyään niin helposti rikki ja että ne ovat niin vaikeasti korjattavissa tai että ei kukaan halua edes niitä kohtu hintaan korjata. Tulee aina edullisemaksi ostaa uusi.

Meillä ostetiin pojalle tunnetusta tavaratalosta talvitakki( ei mikään tajous tuote), siitä hajosi vetoketju heti ja eikun vaihtamaan ja miten kävi seuravaavastakin hajosi saman tien. Viime vuona hajosi astaian pesukone joka oli vain muutaman kuukauden vanha, mulle sanotiin että ei kannata korjata saat takuuna uuden.

Kännykkä alkoi reistailla vain 2kk ikäisennä, kaupassa olivat ihan kuin se olisi aivan normaalia ( kai se siten on ).

Kun vein ensimäistä kertaa vaimon silloisen saksalaisen auton huoltoon ja sielä todettin että jousi on poikki ( siis 20tkm ajettu auto ! ) niin minulle todetiin vain että kyllä ne ajan myötä menee rikki. Nykyään jopa auton ajovalon poltimon vaihto on niin monimutkainen juttu että ei varmasti onnistu jokaiselta ja siinä joutuu ehkä uusimaan muitakin osia samalla. Miski nykyään ei poltimot kestä kuin 6kk ?
Autojen moottorien termostatit ovat tätä nykyään " leivottu" alumiiniosaan sisään joka täytyy vaihtaa kokonaan, ei voi vaihtaa pelkää yksinkertiasta bimetalli jousta. Ja joissaan malleissa on jopa letkut puristettu niin kiini että nekin tulee mukana jne.

Kuluttaisimme varmaan paljon vähemmän jos saisimme laatua joka kestää, mutta kun sitä ei saa vaikka ostaisi ns. laatumerkkiä ns. laatu kaupasta. kaikki on muovia joka hajoaa heti !

Stefan Kraatz

Osta oikein => Arkipäivän ekotehokkuutta elintarvikkeissa

Minulle henkilökohtaisesti paikallinen pikkulehti (Keski-Uusimaa) alkaa olla hyvä lähde bongata ympäristöön liittyviä asioita ja ilmiöitä. Lehti nmittäin lähes päivittäin kirjoittaa laajasti eri aiheista, lyhyesti ja asiallisesti kommentoiden. Erityistä plussaa koen siitä, että tuodaan esiin paikallista yrityistoimintaa, joissa erilaisia kestävän kehityksen asioita mietitään ja rakennetaan toimintaan enemmän tukemaan sitä.

Tämän päivän jutun aiheeni pohjautuu tässäkin blogissa jo paljon keskusteltuihin elintarvikkeisiin. Mielenkiintoinen uutinen kertoi, että MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) yhdessä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittävät työkaluja (Foodprint Tools) laskeakseen elintarvikkeiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.

Käytännössä kuluttajalle arkipäivässä päätökset elintarvikeostoista voi olla se paras kohta vaikuttaa omaan ja perheensä hiilijalanjälkeen (siis suomeksi: voit oikeasti vaikuttaa omiin ruokaostostottumuksiin jatkuvasti arjessasi, kun taas johonkin asumiseen liittyvät ratkaisut on mietitty jo aiemmin). Näin ollen on hienoa, jos teollisuus alkaisi oikeasti samalla lailla yhteneväisesti arvottamaan tuotteitaan ja toisi tämän tiedon myös kuluttajalle asti esille osana elintarvikkeiden tuotetietoja ostopäätösten ryydittämiseksi.

Yleisenä haasteena hiilijalanjäljen mittaamisessa (missä tahansa teollisuudessa) on erilaiset käytännöt ja näiden käytäntojen harmonisoimattomuus. Tässä sananmukaisesti verrataan omenoita appelsiineihin. Uutisessakin tuotiin esiin, että tällainen tilanne voi johtaa siihen, että yritys voi jopa itse valita itselleen edullisimman mittaustavan muuttamatta siis tuotettaan tai prosessejaan puoleen tai toiseen. Toivottavasti siis tämäkin hanke vie tätä työkalupuolta yleisemmälle tasolle esimerkiksi EU:hun takaisinpäin. Suomalainen hanke perustuu jo itsessään kansainvälisiin laskentastandardeihin.

Lisää asiaa MTT:n sivuilta:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikkeiden%20ymp%E4rist%F6vaikutuksille%20laaditaan%20yhten%E4iset%20laskentasuositukset


*maijaleenar*