Paljon rahaa roskiin!

No, huh huh! Mitä tekisit 500 miljoonalla eurolla?

Ostaisit aika monta ekologista joululahjaa, vaikka noin 150 miljoonaa vuohta :-) =>  
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

Näin paljon edestä suomalaiset haaskaavat ruokaa hukkaan, katso esimerkiksi Kauppalehden artikkeli

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101250507

MTT:n Foodspill-projekti selvittää parhaillaan elintarviketeollisuuden, kaupan, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyy vuodessa 23 kiloa jokaista suomalaista kohti.


Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kotitalouksien haaskaaminen vaikuttaa pieneltä. USA:ssa ruuan hävikki on henkeä kohti noin 80 kiloa, Britanniassa noin 70 kiloa ja Ruotsissakin noin 60 kiloa.






Elintarviketeollisuus voisi kyllä tulla myös vastaan pakkaamalla ruokin pienempien talouskokojen tarpeiden mukaan. Sitä superhypertalouspakkausta ei perus parin hengen tai sinkkutalous millään ehdi syödä. Ja taas heitetään hukkaan.


Kansalaistaitoihin pitäisi varmasti lisätä ruoan kierrätyskin eli kuinka hyödynnät edellispäivän jätteet uudestaan maittavana ruokana? Tässä kohden ehkä kannattaisi katsoa hiukan peiliin ja miettiä omallakin kohdallaan parempien ostoslistojen laadintaa, ruoan hyötykäyttöä myös sen eka syöntikerran jälkeen.


Legendan mukaan Fredriika Runebergin mukaan nimensä saanut torttukin syntyi leivän/korpunmuruista (ei ollut muuta tarjolla) ja varmaan moni muistaa lapsuuden "pappilan hätävara" -nimisen jälkiruoan?


Lounaan jälkeisin ajatuksin,




* maijaleenar *

Osta oikein => Arkipäivän ekotehokkuutta elintarvikkeissa

Minulle henkilökohtaisesti paikallinen pikkulehti (Keski-Uusimaa) alkaa olla hyvä lähde bongata ympäristöön liittyviä asioita ja ilmiöitä. Lehti nmittäin lähes päivittäin kirjoittaa laajasti eri aiheista, lyhyesti ja asiallisesti kommentoiden. Erityistä plussaa koen siitä, että tuodaan esiin paikallista yrityistoimintaa, joissa erilaisia kestävän kehityksen asioita mietitään ja rakennetaan toimintaan enemmän tukemaan sitä.

Tämän päivän jutun aiheeni pohjautuu tässäkin blogissa jo paljon keskusteltuihin elintarvikkeisiin. Mielenkiintoinen uutinen kertoi, että MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) yhdessä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittävät työkaluja (Foodprint Tools) laskeakseen elintarvikkeiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.

Käytännössä kuluttajalle arkipäivässä päätökset elintarvikeostoista voi olla se paras kohta vaikuttaa omaan ja perheensä hiilijalanjälkeen (siis suomeksi: voit oikeasti vaikuttaa omiin ruokaostostottumuksiin jatkuvasti arjessasi, kun taas johonkin asumiseen liittyvät ratkaisut on mietitty jo aiemmin). Näin ollen on hienoa, jos teollisuus alkaisi oikeasti samalla lailla yhteneväisesti arvottamaan tuotteitaan ja toisi tämän tiedon myös kuluttajalle asti esille osana elintarvikkeiden tuotetietoja ostopäätösten ryydittämiseksi.

Yleisenä haasteena hiilijalanjäljen mittaamisessa (missä tahansa teollisuudessa) on erilaiset käytännöt ja näiden käytäntojen harmonisoimattomuus. Tässä sananmukaisesti verrataan omenoita appelsiineihin. Uutisessakin tuotiin esiin, että tällainen tilanne voi johtaa siihen, että yritys voi jopa itse valita itselleen edullisimman mittaustavan muuttamatta siis tuotettaan tai prosessejaan puoleen tai toiseen. Toivottavasti siis tämäkin hanke vie tätä työkalupuolta yleisemmälle tasolle esimerkiksi EU:hun takaisinpäin. Suomalainen hanke perustuu jo itsessään kansainvälisiin laskentastandardeihin.

Lisää asiaa MTT:n sivuilta:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikkeiden%20ymp%E4rist%F6vaikutuksille%20laaditaan%20yhten%E4iset%20laskentasuositukset


*maijaleenar*

Ole brändikäs - luomuta! (= Liputa luomun puolesta)

Maabrändivaltuuskunta Jorma Ollilan johdolla jätti viime viikolla ulkoministeri Alexander Stubbille loppuraportinsa. Talouselämän (nro 40, 26.11.2010) artikkelin mukaan energiaan liittyvä brändimielikuvan luomisessa Suomi oli jo myöhässä, eli meistä ei sitten tämän vision mukaan tulisikaan esimerkiksi uusiutuvan energian lähettiläitä (sorry, tuulivoimateollisuus, saatte markkinoida osaamistanne ihan itse), mutta luontoaihe oli  kuitenkin yksi kolmesta bränditukijaloista.

Yksi valintaperuste aiheille oli löytää jotain, jota meillä suomalaisilla ja Suomessa jo olisi ja jota olisi hyvä vahvistaa ollaksemme tulevaisuuden globaalissa markkina-alueessa uniikki. Tässä kohden suomalaisen luontosuhdetta oli vaikea ohittaa, näin ollen se onkin yksi bränditekijä yhteiskunnan toimivuuden ja koulutuksen ohella. 

Brändivaltuuskunta suosittaa siis yhdeksi keinoksi, että puolet maataloustuotannosta olisi luomua vuoteen 2030 mennessä. Siinä onkin tekemistä, sillä tällä hetkellä vasta 7.5% Suomen peltoalasta on luomuviljelyssä. Lisäksi haastetta tuo se, että ns. massatuotannon jalostuslait ei kovin hyvin toteudu näillä tuotantomäärillä ja suurin osa Suomessa tuotetusta luomusta päätyykin kauppaan alhaisella jalostusasteella. Kaupan omat luomutuotebrändit ovat usein tuontitavaraa, voisimme jossain kyseenalaistaa esimerkiksi rahdin tuomaa ekotehokkuuden laskua.

Kuluttajat selkeästi haluavat luomua. Tai ainakin tiedostavat asian kohdallaan. Eri asia kuitenkin on, että kohdistuuko se valinta sitten kaupassa siihen luomuun vai tarjousburgeriin tai pizzaroiskeläppään, joista kummastakin luomu on kaukana.

Lisäksi toisin esille sen, että meitä ei-luomu-tiedostavia sukupolvia on paljon kuluttajina. Vaikuttaa, että nuoriso ja nuoret aikuiset, jotka ovat saaneet kasvaa kaiken tämän luomutietoisuuden mukana jo melkein lastentarhasta, ovat valmiimpia omaksumaan kulutustottumuksikseen hinnasta riippumatta luomun ja siihen liittyvän ajatusmaailman pienemmästä kemikaalilastista luontoon sekä terveellisemmästä ruoasta.

Omakohtaisesti voin todeta, että on aika pitkä matka 60-luvun ruokalapsuudesta (jossa yksi herkku oli lauantaimakkaralla ryyditetty mannapuuro -siis oikeasti) tiedostavaksi luomukuluttajaksi. Ensiksikin tuotteet eivät aina ole yhtä hyvin esillä. Toiseksi et aina tiedä mitä ne oikeasti ovat. Kolmas jarru voi olla perheen eri ruokatottumukset. Oma mieskään ei suostu syömään  mitään, jossa on vierasperäisiä kirjaimia (kuten siis F, G, Q jne) eli kokeilut jäävät minun ja koiran iloksi. Ujuttaminen luomummaksi voisi kuitenkin tulla esimerkiksi työpaikkaruokailun kautta.

Ilokseni ja haasteekseni kuitenkin jopa täällä pääkaupunkiseudun periferiassa alkaa olla erilaisia luomuun keskittyneitä kauppoja (esim. Jyvä ja Kipinä Keravalla ja Järvenpäässä sekä Punnitse ja säästä Hyvinkäällä). Rohkaistuinpa itsekin käymään eka kertaa katsomassa mitä kivaa kaikissa laareissa olisi. Onneksi kulmakuppilassa (sacherkakkua ja lattea, taatusti ei-luomu...) saatoin tehdä strategian ja taktiikan (siis kauppalistan) kaupassakäyntiä varten. Tuskinpa sitten olin eka asiakas, joka oli hukassa kuin lumiukko pihalla. Sain hyvää asiakaspalvelua ja olenpa sittemmin tutustunut aiheisiin paremmin ja käynyt jo uudestaankin kaivelemassa laareja. Tässä toteutuu myöskin se, että voi ostaa tarvitsemansa määrän, eikä mitään superperhepakkausta.

Ja tuleehan nämä luomut myös lähikauppoihinkin. Paikallinen ruokakauppakin näyttää koko ajan lisänneen luomuversioiden hyllytilaa. Eli kyllä näitä ostetaan! Mutta edelleen koulutusta aiheeseen tarvitaan. Kaikille uusavuttomille perheenpäille ei kuulemma ole edes selvää, miksi pitäisi itse tehdä ruokaa (siis edes lapsilleen).

Pitää ruveta kaivelemaan raporttia, sillä siinä on kuulemma 53 eri asiaa edellä mainittujen aiheiden alla. Lisää Brändivaltuuskunnan raportista

Eli ollakseen brändikäs on hyvä luomuttaa! (Keksin juuri uussanan = liputtaa luomun puolesta :-) ).

*maijaleenar*

Arkipäivän ekotehokkuutta

Myönnän olevani noviisi siinä mitä tulee erilaisiin ympäristöasioihin. Niinpä olen saanut paljon meneillään olevasta koulutuksesta ja uutta pohdittavaa.

Ekotehokkuus yksinkertaisesti tarkoittaa saamista enemmän vähemmästä. Faktahan on tässäkin 20/80 sääntö, siis 20% prosenttia ihmisistä kuluttaa 80% luonnonvaroista maailmassa. Ekotehokkuuden mittareina puhutaan erilaisista ekologisista selkärepuista ja löytyypä tähän oikein kaavatkin laskea koko tuotantoketjun tai elinkaaren yli ulottuva luonnonvarojen kokonaiskäyttölukemat huomioiden materiaalipanokset suhteutettuna saatuun hyötyyn (ns. MIPS, material input per service unit).

Meidän piti jalkauttaa kotipohdintana aiheeseen liittyvä dematerialisointi. Kunkin tuli miettiä pari arkista esimerkkiä omasta ympäristöstään, jossa tätä ekotehokkuutta voisi soveltaa. Omalta osaltani olin niin juuttunut omiin ajatuskuvioihini (lue suomeksi: en keksinyt juuri mitään), että oli virkistävää saada ahaa-elämyksiä, kun tätä harjoitusta yhdessä opiskeluryhmässä purettiin.

Taustatietona voisi mainita, että suomalainen keskimäärin kuluttaa kokonaisuudessaan luonnonvaroja 110 tonnia/hlö/vuosi. 2008 julkaistun tutkimuksen (mm. KotiMIPS) mukaan keskivertoperhe kulutti 40 t/hlö/vuosi tällä otannalla. Suurimmat ryhmät olivat tietysti liikenne, asuminen ja matkailu, kukin ollen lähes 10t/hlö/vuosi, ruoka oli runsas 4t/hlö/vuosi. Näitä tietoja vasten ei liene ihme, että arjen ekotehokkuutta ryhmässä ideoitiin seuraavasti:

1. Liikkuminen: usean meistä on pakko liikkua esim. töihin tai kouluun, siispä ehdotettiin:
- suosi julkisia
- kimppakyydit (netissäkin on nykyään vaikka mitä palveluja eri väleille kulkeville), yhteisomistusautot
- harrastuksiksi jotain  missä voi mennä ovesta ulos sen sijaan että ajat ensin jonnekin harrastamaan

Jospa ylläolevalla voisi vähentää vaikka sen kakkosautotarpeen?

Toiveena heitettiin myös ajatus yksinkertaisemmista autoista, jotka on tehty kestävistä materiaaleista ja joita voisi itsekin korjata (lähinnä pelkkä lampunvaihto ilman että koko etuosan muovit menevät uusiksi).

2. Kulutuksen vähentämistä ja kierrätystä kunniaan: ehdotettiin
- kirpparit ovat mainioita ostospaikkoja (erityisesti lasten tavarat, vaatteet jne löytävät uusyleisönsä pian)
- enemmän punnitse ja  säästä -ostamista, eli että voisi ostaa sen verran kuin tarvii, ei mitään superjättimegasäästöpaketteja turhaan kaappeihin
- yksinkertaistetaan kauneudenhoitorutiinit, ei tarvi päivä-, väri- ja pohjustevoiteita, yhdellä perushyvälläkin pärjännee (you are worth it?). Suomalainen käyttää keskimäärin 12 tuotetta per päivä, itse laskin esimerkin omaisesti esimerkkikeskiviikkona käyttäneeni 30 eri tuotetta. Näistä 10 joutaisi dematerialisoida rutiineista pois ilman, että näkyvästi kauneus tai ympäristö kärsisi.

3. Erilaisten vähän käytettävien koneiden vuokraus yms palvelut, näistä listattiin taululle:
- siivoukseen liittyviä, miten olisi kerrostalon yhteinen "siivouskomero", ei tarvisi jokaisen pitää mieletöntä omaa varastoa siivousta varten, erityisesti koneet ja omistustarve herättivät keskustelua
- klapikoneet, ruohonleikkurit ja muut puutarhakoneet, omakotitaloyhdistysten uusi rahanansaintakeino vuokraamalla jäsenilleen näitä?
- joku liputti pesuaineettoman siivouksen puolesta, keinoina mummon kunnon etikat, kidesooda ja "fairy"

4. Asumiseenkin keksittiin jotain ekotehokkaampaa
- puunkäyttö rakentamisessa, muutenkin ekologisesti kestävämpien vaihtoehtojen valitseminen sisustamisessa
- puhuttiin kirppu-Stockmannista eli että joku sisustustuote löytäisi jatko-ostajat kierrätyksen kautta paremmin
- mökkeily on runsasta, ja keskustelumme sivusi tätä suomalaisille pyhää aihetta vuolaasti => vuokramökit, yhteisomistusmökit jne, ehdottipa joku, että eläkeläiset käyttäisivät mökkiä arkisin ja työssäkäyvät viikonloppuisin

5. Median käyttö: tätä ehdotti useakin
- hyllyntäytekirjat voisi käyttää digitaalisina, sähköiset kirjat ja sanomalehdet ovat tulossa
- kuka tarvii tänä päivänä musiikin cd:inä tai elokuvat dvd:inä?
- käytä  kirjastoja (enemmän käyttökertoja per tuote...)

No, totuuden nimissä meissä oli monta "keräilijää" eli tämä osasto oli selkeästi sellainen, jota halutaan omistaa ja konkreettisesti hiplata.

6. Ja jotta oltaisiin tosi ekotehokkaita, niin tulihan se melkein joulunkieltokin:
- lelut kiertoon
- kuusien sijasta purkkisypressit (kokovuotisina koristellaan jouluksi)
- aineettomat joululahjat (anna vuohi kehitysmaahan, mummon kanssa laatuaikaa jne)

No, hiukan kevyesti kirjoittelen, mutta asiaa... itse asiassa listoissamme oli monta ihan hyvää arki-ideaa, joilla voisi yksinkertaistaa, säästää selkeää rahaa, pienentää materiaalitarpeita/virtoja ja jätekasoja, olematta ihan ekopuristi.

Jatkossa taidan osaltani harjoittaa aihetta miettimällä ostoksia tehdessä: onko tämä tarve vai turhake?

(KotiMIPSistä löytyy lisää vaikka täältä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=309530&lan=FI)

*maijaleenar*