Kirskuva pulkan pohja

Olen aina ollut parempi esittämään kysymyksiä, kuin antamaan vastauksia. Toisaalta vastauksia harvemmin aletaan edes pohtia ellei joku aloita prosessia kysymyksellä. Minuun on onnistuneesti istutettu jo peruskoulussa opettajien hokema: ”Ei ole tyhmiä kysymyksiä.” Ja siksi en niitä pelkääkään. En edes sen pelossa, että oikeasti vaikuttaisin typerältä. Lisäksi työkokemukseni prosessiteollisuudessa ja muutenkin kemian puolella pn opettanut, että on parempi varmistaa asia (=kysyä), kuin toimia epävarmuudessa.

Tällä hetkellä mietin HIEKKAA. Miksi, oi miksi, sitä hiekkaa pitää levittää kaikki kävelytiet täyteen? Fysiikan lait ovat toki tiedossa ja vanhuksen murtunut lonkka voi olla yhden arvokkaan elämän ”viimeinen tikki”, mutta silti haastan kaupungin katukunnossapitoa harkitsemaan tätä ”hiekan kylvämistä”.

Kyllä, minulla on oma lehmä ojassa asian suhteen: minulla on lapsia. Talven ensimmäiset lumisateet olivat tervetulleita ja kunhan lumi oli saatu aurattua kävelyteiltä, pääsimme kellariin kaivamaan pulkat esiin. Yksi pulkka kului kaksi vuotta sitten yhden talven aikana rikki, koska lapsia ei voinut pulkassa vetää ilman, että hiekka rahisi pohjassa. Tästä viisastuneena ostin seuraavaksi pulkan, jossa on metalliset lisäpalat pohjassa.

Mutta nyt! Eka lumimyräkkä ja hiekoituskoneet vielä poissa pelistä! Ihanaa! Muksut pulkkaan ja menoksi! Riemua ja iloa! Eikä oltu päästy edes vielä mäkeen. Seuraavana päivänä laitoimme koiralle vetovaljaat ja pulkan niihin kiinni. Jälleen riemua! Tällä samaisella reissulla (n.20 min Espoon lähiössä) näimme useamman lapsen vedettävänä pulkassa sekä yhden isän, joka oli lähtenyt seuraksi hiihtämistä opettelevalle tyttärelleen.

Kolmas päivä: hiekoituskoneet olivat käyneet ja eräskin varmaan lähes 3 m leveä kävelytie oli koko leveydeltään hiekoitettu... Se siitä. Jäljistä lumessa pystyi nähdä, että joku oli siirtynyt penkan puolelle pulkkaa vetämään, mutta jos saamme samanlaisen talven kuin viime vuonna (=yhtä paljon lunta), niin penkassa ei pulkkaa vedä KUKAAN.

Miksi, oi miksi, sitä hiekkaa pitää levittää kaikki kävelytiet täyteen? Miksi, oi miksi, sitä hiekkaa ei voisi (aina kuin mahdollista) levittää vain PUOLIKKAALLE kävelytien leveydestä? Jossain päin Suomea se kuulemma onnistuu (harmi, kun en kunnan nimeä muista) ja toinen puoli kävelyteistä jätetään pulkkien vetäjille, ”sunnuntai-hiihtäjille” ym. Ehkä tämä olisi hyvä tapa nostattaa uuteen loistoonsa vaikkapa potkukelkkojen suosio!

Olisi mielenkiintoista tietää millaisia säästöjä tämä kaupungille toisi käytettävän hiekan vähentyessä (levittäminen ja keväällä harjaaminen) sekä millaisia terveydellisiä vaikutuksia sillä voisi olla. Ja ennen kaikkea: Miksi, oi miksi... ei?

Insinööri-äiti

Vuoden Auto = Sähköauto !

Vuoden autoksi valittiin ensikertaa sähköauto, Nissan Leaf.
Tämä on hieno asia.
Huomioitavaa on että ensimäinen sarjatuotettu sähköauto valmistetiin jo 95 vuotta sitten Elcar Motor company, se Mummo Anka Auto !

Harmi että meilä Suomessa on toistaiseksi niin vähän valinnan varaa sähköautojen suhteen, mailmalla löytyy jo todella paljon valinnanvaraa.

Stefan Kraatz

Tehtävä Suomelle ja saastunut järvi

Mikä on Suomen saastunein järvi? Kolme vuosikymmentä sitten sellaisena pidettiin Vesijärveä Päijät-Hämeessä. Järven eteläpäässä sijaitsee Lahden kaupunki, ja järveä kuormittivat vuosikymmenten ajan teollisuuden ja asukkaiden jätevesipäästöt.

Oma ehdokkaani saastuneimmaksi järveksi on kotikulmieni Tuusulanjärvi, ainakin se on yksi tutkituimmista. Tuusulanjärvi on noin 8 km pitkä, kapea ja matala järvi Keski-Uudellamaalla, Tuusulan ja Järvenpään alueilla, vierellään kulttuurinnälkäisten Tuusulan rantatie, Suomen taiteen kulta-ajan suosittu matkailukohde. Keskikesällä järven vesi muistuttaa lähinnä vihreä velliä - järvi on auttamattoman rehevöitynyt. Valuma-alueiden runsaat pellot ja niiden ravinteet, voimakkaasti lisääntynyt asutus ja yleensä maanmuokkaus ja myllääminen kuormittavat tehokkaasti järveä, jonka keskisyvyys on vain 3,2 metriä. Onneksi järven rannalla sijaitseva Järvenpään kaupunki pisti järveen johtavan jätevesiputken umpeen 70-luvun lopulla.

Suomen maabrändivaltuuskunta julkisti raporttinsa viime viikolla ja antoi Suomelle tehtävän: Tehtävä Suomelle. Yhdeksi tehtäväksi raportti antaa: puhdistakaa sisävedet! Ja juokaa niistä, voisi lisätä, sillä raportin tavoitteena on tehdä valtaosa vesistoistämme juomakelpoiseksi vuoteen 2030 mennessä. Drink Finland, raportti julistaa. (Ei sentään Finlandia). Mitä vastaamme? Mietimmekö vain että iso haaste, kuka nyt vihreää velliä juoda haluaa? Vai otammeko kopin?

Tuusulanjärvellä alkoi tapahtua 90-luvun lopussa: ranta-alueen asukkaiden turhautuminen johti järjestäytymiseen ja Pro Tuusulanjärvi liikkeen syntymiseen. Liike onnistui hankkimaan näkyvyyttä ja runsaasti rahaa tutkimus-ja kunnostustoimiin, ja edelleen jatkuva kunnostusprojekti käynnistettiin. Veden happipitoisuutta on parannettu, rantoja kunnostettu, vesikasveja niitetty ja kosteikkoja perustettu valuma-alueelle.

Ja tulokset ovat alkaneet näkyä. Vesi puhdistuu ja uimarit ovat palanneet. Muutama vuosi sitten Järvenpään kaupunki avasi uuden ihanan uimarannan aivan kaupungin keskustaan, Tervanokkaan. Ranta on hieno ja matala hiekkaranta, josta on kauniit näkymät etelään kauas järvenselälle. Viime kesänä tuli käytyä monesti polskuttelemassa uudella lähirannalla.

Minulla on myös ollut tilaisuus opettaa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille ympäristötietoa Tuusulanjärven rannalla. Olen kertonut Suomen järvistä, järviekologiasta, ja ihmisen toiminnan vaikutuksista järvien tilaan. Opiskelijani ovat kysyneet kiinnostuneina: Voiko Tuusulanjärvessä uida? Onko vesi riittävän puhdasta? Voiko kuka tahansa kalastaa Suomen järvissä? Tuleeko ihan kalaakin? Voinko minäkin kalastaa järvellä? Olen vastannut kaikkiin myöntävästi, kertonut kalastusluvista, ja katsonut hämmästyneitä kasvoja. Jopa Tuusulanjärvi – siis se ”ei todellakaan kaikkein puhtain järvistämme” – herättää kiinnostuksen ja innostuksen Suomen luontoon ja sen virkistyskäyttöön. Mitä voisikaan tapahtua jos toteutamme Tehtävän Suomelle? Miltä sinusta tuntuisi jos voisit uida missä vaan milloin vaan, ja lapsesi myös? Ottaa vedet kahvipannuun lähilammesta, myös ruuhka-Suomessa? Selittää kyläilemään tuleville ulkomaantuttaville että we have this thing called clean water...

Drink Finland!

Risto Burman

Ilmasto muuttuu aina ihmisen kanssa ja ilman ihmistä

Tänään Siperiasta valunut kylmä arktisen ilman 'pussi' jäytää jo Etelä-Suomea – ei vielä mitään kovia pakkaslukemia, mutta aikaisin – ovatko talvet muuttumassa kylmemmiksi ja runsaslumisemmiksi? Lumihan on merkki lisääntyvästä ”vesisateesta”. Kuumien ja kuivien keväiden ja kesien jälkeen saamme runsasvetiset syksyt – kuinka käy biokiertomme ja kuinka käy maaperällemme, josta ravintomme ja elantomme saamme, miltei kokonaan?

 

Mexiko – Cancun Ilmastokokous alkaa ...

"Mikä hinkun meillä on jatkuvasti hokea kasvutaloutta?"

-----

[17072006] On havaittavissa innokkaita ihmistä puolustavia ahaa-ilmiöitä, ettei pienen ihmisen vaikute muutakkaan ilmastoa. Kädenvääntöä harjoittavat tutkijat, elinkeinoelämä ja kuluttajat. Ihminen on mestari antamaan itselleen positiivisia ja vapauttavia synninpäästöjä.

...
Auringonottajat ovat tohkeissaan, kun paistaa niin kuumasti, että suojakertoimia pitää lisätä kesästä toiseen. Punaniskoja ja paahtuneita "kahvinpapuja" seilaa kaupunkien ja maaseutujen rannoille. Samaan aikaan eläin- ja kasvitieteilijät pongaavat uusia lajeja kotoperäisten joukosta. Säätieteilijä selostaa, että on niitä kuumempiakin kesiä ollut, ainakin viimeisen sadan vuoden aikana. Grönlannin jäätikötkin tuntuvat sulavan nopeammin.

Ihminen on lyhytnäköinen, jos hän todistelee itselleen kulutuksen mandraa ja sen vaikutetta kansantalouteen ja jatkuvaan kasvavan hyvinvoinnin autuaallisuuteen. Tosiasiassa merkittävin seikka on se, että ihminen käyttää apuvälineitä, jotka ovat tehdyt materiamuutoksilla käyttämällä ulkoista ihmisestä riippumatonta energiaa.

Ihmisen hyvinvoinnintavoittelu ja kasvuhegemonia perustuvat juuri nimenomaan tähän kiihtyviin materiamuutoksiin [MIPS */] ja ulkoisen, kierrossa olevan lainaenergian käyttöön.

Poltamme vuosimiljoonaista varastossa olevaa biokiertoa

Juuri nyt poltamme autojemme moottoreissa sitä kasvuenergiaa kierrosta, joka syntyi miljoonia vuosia sitten. Me porasimme sen esiin ja syydämme jätökset muusta eläinkunnasta riippumatta ilmakehään. Ihminen on mestari siirtelemään itseään ja tavaroitaan paikasta toiseen, itseasiassa koko elämämme toinen kliimaksi on siinä. Ensimmäisen me tiedämmekin.

Muu eläinkunta käyttää ainoaa luonnonmukaista uusiutuvaa energiaa!

Eläinkunta ei käytä harmoniassaan apuvälineitä, ne saalistavat suoraan ja eliminoivat heikot ja huonokuntoiset pitäen populat elinvoimaisina ja lisääntymiskykyisinä kokonaistasapainon järkkymättä, tiedostamattaan.

Ihminen haalii toimeentuloansa eliönaapurilta; muulta kokonaiskasvustolta siihen tahtiin, että riittävyyden rajat häämöttävät. Ihminen on onnistunut tuhoamaan jo menneisyydessä omia erillispopulaatioitaan mm. ryöstäviljelemällä tai omalla nahistelulla omistamisesta ja vallanhalusta. Ihmiselle ei riitä luontainen sille kuuluva reviiriys.

Ilmasto muuttuu oli ihmistä tai ei

Ihminen ei tiedä kaikkia muutosprosesseja eikä tapahtumajatkumoita, joita on nopeita ja äärimmäisen hitaita. Tiede selostaa aina enemmistöperiaatetta ja tiedeyhteisön hyväksyntää. Me vain unohdamme sen, että osuutemme ja tietomme syyn ja seurauksen laeista ovat tuntemukseltaan häviävän pieniä.

Emme pelasta itseämme selittelemällä osallistumattomuuttamme ilmastomuutoksiin. Pitkässä skaalassa emme pelasta itseämme millään tutkimustuloksella tai uskomuksella.

Selittelemme vaikeuksia ulkoisiksi syiksi?

On vastuuntunnotonta polemisoida vaikutetekijöitä ilmaston muutoksien osalta auringolle, taustasäteilylle, avaruuden hiukkasmyrskyille tai muille vetovoimaisille aiheuttajille niin ajatuksina kuin tieteellisenä "totuutena". Olisi mielekästä myös tutkia osuuttamme omiin ongelmiin, koska ne vaikuttavat säteilevästi myös muihin eliöryhmiin ja elämän edellytyksiin.

Loppuvatko etelän rusketusmatkat?

Ylihuomenna voimme varautua mm. yksityisautoilun loppumiseen, rusketus- ja uteliaisuusmatkailun päättymiseen, lisääntyvien apuvälineiden kehittelyn ja kasvattamisen vähenemiseen.

Mielenrauhan ja luonnon välinen tasapaino kiihkeässä kasvupotentiaalissa!

Ihminen voisi etsiä omaa luonnonrauhaansa sisältänsä hyväksyen tasapainon, joka menetettiin, kun huomattiin käden jatkeeksi nuija, kuokka ja itse-ehtoisesti tehty tuli. Elinpiiri- ja mukavuudenhaluevoluutio hoiti hommat tähän päivään, jossa 100 vuodessa poltimme taivaan tuuliin ilmastomuutoksien siemeniksi energiamäärän, jonka valmistamiseen muulta luonnolta meni esimerkiksi 30 miljoonaa vuotta.

...Ihmiselossakin toisen ihmisen syyllisyys on todennäköisempi kuin oma, ...ainakin niin me itsellemme usein perustelemme. Ehkä me olemme antaneet sen pienen kiihdykkeen, joka nopeuttaa prosesseja havaitsemallamme tavalla.

KESKUSTELU

*/ vaatinee Facebook -kirjautumisen...

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

...

Cancun

http://www.upi-fiia.fi/fi/publication/153/

---

Savonlinna - Kyrönniemi, asuimme tuolla takana vuosina 1979-1983 - photo 15022010 (-22) by Nikon D3

ORIG BUTTON

....

Ole brändikäs - luomuta! (= Liputa luomun puolesta)

Maabrändivaltuuskunta Jorma Ollilan johdolla jätti viime viikolla ulkoministeri Alexander Stubbille loppuraportinsa. Talouselämän (nro 40, 26.11.2010) artikkelin mukaan energiaan liittyvä brändimielikuvan luomisessa Suomi oli jo myöhässä, eli meistä ei sitten tämän vision mukaan tulisikaan esimerkiksi uusiutuvan energian lähettiläitä (sorry, tuulivoimateollisuus, saatte markkinoida osaamistanne ihan itse), mutta luontoaihe oli  kuitenkin yksi kolmesta bränditukijaloista.

Yksi valintaperuste aiheille oli löytää jotain, jota meillä suomalaisilla ja Suomessa jo olisi ja jota olisi hyvä vahvistaa ollaksemme tulevaisuuden globaalissa markkina-alueessa uniikki. Tässä kohden suomalaisen luontosuhdetta oli vaikea ohittaa, näin ollen se onkin yksi bränditekijä yhteiskunnan toimivuuden ja koulutuksen ohella. 

Brändivaltuuskunta suosittaa siis yhdeksi keinoksi, että puolet maataloustuotannosta olisi luomua vuoteen 2030 mennessä. Siinä onkin tekemistä, sillä tällä hetkellä vasta 7.5% Suomen peltoalasta on luomuviljelyssä. Lisäksi haastetta tuo se, että ns. massatuotannon jalostuslait ei kovin hyvin toteudu näillä tuotantomäärillä ja suurin osa Suomessa tuotetusta luomusta päätyykin kauppaan alhaisella jalostusasteella. Kaupan omat luomutuotebrändit ovat usein tuontitavaraa, voisimme jossain kyseenalaistaa esimerkiksi rahdin tuomaa ekotehokkuuden laskua.

Kuluttajat selkeästi haluavat luomua. Tai ainakin tiedostavat asian kohdallaan. Eri asia kuitenkin on, että kohdistuuko se valinta sitten kaupassa siihen luomuun vai tarjousburgeriin tai pizzaroiskeläppään, joista kummastakin luomu on kaukana.

Lisäksi toisin esille sen, että meitä ei-luomu-tiedostavia sukupolvia on paljon kuluttajina. Vaikuttaa, että nuoriso ja nuoret aikuiset, jotka ovat saaneet kasvaa kaiken tämän luomutietoisuuden mukana jo melkein lastentarhasta, ovat valmiimpia omaksumaan kulutustottumuksikseen hinnasta riippumatta luomun ja siihen liittyvän ajatusmaailman pienemmästä kemikaalilastista luontoon sekä terveellisemmästä ruoasta.

Omakohtaisesti voin todeta, että on aika pitkä matka 60-luvun ruokalapsuudesta (jossa yksi herkku oli lauantaimakkaralla ryyditetty mannapuuro -siis oikeasti) tiedostavaksi luomukuluttajaksi. Ensiksikin tuotteet eivät aina ole yhtä hyvin esillä. Toiseksi et aina tiedä mitä ne oikeasti ovat. Kolmas jarru voi olla perheen eri ruokatottumukset. Oma mieskään ei suostu syömään  mitään, jossa on vierasperäisiä kirjaimia (kuten siis F, G, Q jne) eli kokeilut jäävät minun ja koiran iloksi. Ujuttaminen luomummaksi voisi kuitenkin tulla esimerkiksi työpaikkaruokailun kautta.

Ilokseni ja haasteekseni kuitenkin jopa täällä pääkaupunkiseudun periferiassa alkaa olla erilaisia luomuun keskittyneitä kauppoja (esim. Jyvä ja Kipinä Keravalla ja Järvenpäässä sekä Punnitse ja säästä Hyvinkäällä). Rohkaistuinpa itsekin käymään eka kertaa katsomassa mitä kivaa kaikissa laareissa olisi. Onneksi kulmakuppilassa (sacherkakkua ja lattea, taatusti ei-luomu...) saatoin tehdä strategian ja taktiikan (siis kauppalistan) kaupassakäyntiä varten. Tuskinpa sitten olin eka asiakas, joka oli hukassa kuin lumiukko pihalla. Sain hyvää asiakaspalvelua ja olenpa sittemmin tutustunut aiheisiin paremmin ja käynyt jo uudestaankin kaivelemassa laareja. Tässä toteutuu myöskin se, että voi ostaa tarvitsemansa määrän, eikä mitään superperhepakkausta.

Ja tuleehan nämä luomut myös lähikauppoihinkin. Paikallinen ruokakauppakin näyttää koko ajan lisänneen luomuversioiden hyllytilaa. Eli kyllä näitä ostetaan! Mutta edelleen koulutusta aiheeseen tarvitaan. Kaikille uusavuttomille perheenpäille ei kuulemma ole edes selvää, miksi pitäisi itse tehdä ruokaa (siis edes lapsilleen).

Pitää ruveta kaivelemaan raporttia, sillä siinä on kuulemma 53 eri asiaa edellä mainittujen aiheiden alla. Lisää Brändivaltuuskunnan raportista

Eli ollakseen brändikäs on hyvä luomuttaa! (Keksin juuri uussanan = liputtaa luomun puolesta :-) ).

*maijaleenar*

Talvi yllätti!

Kuka kumma päästi talven sisälle etuaikaan?! Vasta toissaviikollahan heittelin frisbeegolfia ja pyöräilin kevyissä pyöräilyvaatteissa ympäri Helsinkiä! Siirtolapuutarhamökkimme nurmikko piti vielä leikata ennen talvea ja rullaluistelemassakin käydä. Ja sitten tulee taivaan täydeltä tätä valkoista ainetta romuttamaan kaikki hienot aikeeni... marraskuussa??? Suksetko tässä pitäisi muka jo kaivaa esiin?

Vaan yllätti se talven tulo ja pakkaset luomakunnankin. Munkkiniemen edustalla Laajalahdella parikin kyhmyjoutsenperhettä särki tänään paksuuntuvaa jäätä ja koetti sinnikkäästi taistella vapaan liikkumisen puolesta. Toivottavasti selviävät tarpeeksi pitkään, että poikaset jaksavat lennellä tanskanmaalle talvenviettoon - muuten voi vielä tulla karu talvi.

                                    PETTERI KANTOKARI 25.11.2010 / LAAJALAHTI
                      
Tuntuu ihmeelliseltä, että aikainen talventulo voikin olla merkkinä maapallon lämpenemisestä: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen jatkuva pieneneminen näyttäisi uusimpien tutkimusten valossa aiheuttavan ns. polaaripyörteen hajoamisen, jolloin arktista ilmamassaa pääsisi ulottumaan yhä useammin myös meidän leveysasteillemme. Kaipa ne rullaluistimet saa siis jo heivata talveksi kaapin perille... Ja äkkiä nyt sinne etelään, rakkaat joutsenet!

Lisää talven kylmyydestä ja polaaripyörteestä meteorologi Pauli Jokisen ansiokkaalta sääsivustolta
http://saabriefing.com/. (Myös lukijoiden kommentit kannattaa lukea - harva asia herättää niin paljon keskustelua kuin ilmastonmuutos.)

Petteri Kantokari
http://www.panoramio.com/user/128950

Arkipäivän ekotehokkuutta

Myönnän olevani noviisi siinä mitä tulee erilaisiin ympäristöasioihin. Niinpä olen saanut paljon meneillään olevasta koulutuksesta ja uutta pohdittavaa.

Ekotehokkuus yksinkertaisesti tarkoittaa saamista enemmän vähemmästä. Faktahan on tässäkin 20/80 sääntö, siis 20% prosenttia ihmisistä kuluttaa 80% luonnonvaroista maailmassa. Ekotehokkuuden mittareina puhutaan erilaisista ekologisista selkärepuista ja löytyypä tähän oikein kaavatkin laskea koko tuotantoketjun tai elinkaaren yli ulottuva luonnonvarojen kokonaiskäyttölukemat huomioiden materiaalipanokset suhteutettuna saatuun hyötyyn (ns. MIPS, material input per service unit).

Meidän piti jalkauttaa kotipohdintana aiheeseen liittyvä dematerialisointi. Kunkin tuli miettiä pari arkista esimerkkiä omasta ympäristöstään, jossa tätä ekotehokkuutta voisi soveltaa. Omalta osaltani olin niin juuttunut omiin ajatuskuvioihini (lue suomeksi: en keksinyt juuri mitään), että oli virkistävää saada ahaa-elämyksiä, kun tätä harjoitusta yhdessä opiskeluryhmässä purettiin.

Taustatietona voisi mainita, että suomalainen keskimäärin kuluttaa kokonaisuudessaan luonnonvaroja 110 tonnia/hlö/vuosi. 2008 julkaistun tutkimuksen (mm. KotiMIPS) mukaan keskivertoperhe kulutti 40 t/hlö/vuosi tällä otannalla. Suurimmat ryhmät olivat tietysti liikenne, asuminen ja matkailu, kukin ollen lähes 10t/hlö/vuosi, ruoka oli runsas 4t/hlö/vuosi. Näitä tietoja vasten ei liene ihme, että arjen ekotehokkuutta ryhmässä ideoitiin seuraavasti:

1. Liikkuminen: usean meistä on pakko liikkua esim. töihin tai kouluun, siispä ehdotettiin:
- suosi julkisia
- kimppakyydit (netissäkin on nykyään vaikka mitä palveluja eri väleille kulkeville), yhteisomistusautot
- harrastuksiksi jotain  missä voi mennä ovesta ulos sen sijaan että ajat ensin jonnekin harrastamaan

Jospa ylläolevalla voisi vähentää vaikka sen kakkosautotarpeen?

Toiveena heitettiin myös ajatus yksinkertaisemmista autoista, jotka on tehty kestävistä materiaaleista ja joita voisi itsekin korjata (lähinnä pelkkä lampunvaihto ilman että koko etuosan muovit menevät uusiksi).

2. Kulutuksen vähentämistä ja kierrätystä kunniaan: ehdotettiin
- kirpparit ovat mainioita ostospaikkoja (erityisesti lasten tavarat, vaatteet jne löytävät uusyleisönsä pian)
- enemmän punnitse ja  säästä -ostamista, eli että voisi ostaa sen verran kuin tarvii, ei mitään superjättimegasäästöpaketteja turhaan kaappeihin
- yksinkertaistetaan kauneudenhoitorutiinit, ei tarvi päivä-, väri- ja pohjustevoiteita, yhdellä perushyvälläkin pärjännee (you are worth it?). Suomalainen käyttää keskimäärin 12 tuotetta per päivä, itse laskin esimerkin omaisesti esimerkkikeskiviikkona käyttäneeni 30 eri tuotetta. Näistä 10 joutaisi dematerialisoida rutiineista pois ilman, että näkyvästi kauneus tai ympäristö kärsisi.

3. Erilaisten vähän käytettävien koneiden vuokraus yms palvelut, näistä listattiin taululle:
- siivoukseen liittyviä, miten olisi kerrostalon yhteinen "siivouskomero", ei tarvisi jokaisen pitää mieletöntä omaa varastoa siivousta varten, erityisesti koneet ja omistustarve herättivät keskustelua
- klapikoneet, ruohonleikkurit ja muut puutarhakoneet, omakotitaloyhdistysten uusi rahanansaintakeino vuokraamalla jäsenilleen näitä?
- joku liputti pesuaineettoman siivouksen puolesta, keinoina mummon kunnon etikat, kidesooda ja "fairy"

4. Asumiseenkin keksittiin jotain ekotehokkaampaa
- puunkäyttö rakentamisessa, muutenkin ekologisesti kestävämpien vaihtoehtojen valitseminen sisustamisessa
- puhuttiin kirppu-Stockmannista eli että joku sisustustuote löytäisi jatko-ostajat kierrätyksen kautta paremmin
- mökkeily on runsasta, ja keskustelumme sivusi tätä suomalaisille pyhää aihetta vuolaasti => vuokramökit, yhteisomistusmökit jne, ehdottipa joku, että eläkeläiset käyttäisivät mökkiä arkisin ja työssäkäyvät viikonloppuisin

5. Median käyttö: tätä ehdotti useakin
- hyllyntäytekirjat voisi käyttää digitaalisina, sähköiset kirjat ja sanomalehdet ovat tulossa
- kuka tarvii tänä päivänä musiikin cd:inä tai elokuvat dvd:inä?
- käytä  kirjastoja (enemmän käyttökertoja per tuote...)

No, totuuden nimissä meissä oli monta "keräilijää" eli tämä osasto oli selkeästi sellainen, jota halutaan omistaa ja konkreettisesti hiplata.

6. Ja jotta oltaisiin tosi ekotehokkaita, niin tulihan se melkein joulunkieltokin:
- lelut kiertoon
- kuusien sijasta purkkisypressit (kokovuotisina koristellaan jouluksi)
- aineettomat joululahjat (anna vuohi kehitysmaahan, mummon kanssa laatuaikaa jne)

No, hiukan kevyesti kirjoittelen, mutta asiaa... itse asiassa listoissamme oli monta ihan hyvää arki-ideaa, joilla voisi yksinkertaistaa, säästää selkeää rahaa, pienentää materiaalitarpeita/virtoja ja jätekasoja, olematta ihan ekopuristi.

Jatkossa taidan osaltani harjoittaa aihetta miettimällä ostoksia tehdessä: onko tämä tarve vai turhake?

(KotiMIPSistä löytyy lisää vaikka täältä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=309530&lan=FI)

*maijaleenar*

Ekodiplomaatit tulkkaavat ympäristön tilaa

(Joukko määrätietoisia ja eteenpäin katsovia ympäristöihmisiä päätti perustaa ryhmän… voidaanko sanoa diplomaattisesti: ’ekotulkkaajat –ryhmän’, joka systemaattisesti koostaa tietoa muun muassa kuinka osaisimme tulkata ympäristöämme kestämään hyvinvointimme aikaansaamat materiaalikoetukset ja -jäljet)

.......
[ … saksalaissyntyinen Michael Lettenmeier ^1/ aamuvoimistelututti ryhmää luennon aluksi vasemmalta oikealla, sen mukaan mitä oli mieltä taululle kirjoitetusta väitteestä. Hajontaa oli – kaikki eivät ole ympäristöasioissa samaa mieltä, emmekä ole koskaan kysyneet sitä itse ”ympäristöltä” … ]

Viestintäkonsultti Jami Taipalinen^2/ (Hill & Knowlton Oy) evästi viestinnän merkitystä tavoitteiden tunnetuksi tekemisessä. Jami kehotti ryhmää markkinoimaan tiivistettyä ympäristöosaamistansa yrityksille ja kunnille, jotta näiden päätöksille saadaan oikea kompassisuunta diplomaattisella ekotulkkausohjauksella.

Ekotulkkaus on ympäristöarvojen sovittamista markkinatalouden parametreihin riittävän aikaisessa vaiheessa, ettei viimeiseksi jää se pahin parametri – ’hiilijalanjäljen ^3/ jättikokoinen mustapekka ’, jolla ei ympäristöpeliä enää tasapainoteta.

Ekotulkkaus on korkeaa ammattitaitoa ymmärtää tapahtumat ympärillämme. Diplomatiaa taas on esittää se muodossa, jolla saavutetaan kaikkia osapuolia ajatellen päämäärä, jossa ympäristö ja ihmiset pääsevät hengähtämään.


Viitoittajat eli ekodiplomaatit

Viitoittajat eli ekodiplomaatit ovat ryhmä jo perustaltaan laajan ja perinpohjaisen koulutuksen saaneita monipuolisen työelämä- ja ammattikokemuksen omaavia ’puskanravistelijoita’, joille ympäristöhuolehdinnasta tulee elinkeino, ammatti ja väline viedä kestävää kehitystä eteenpäin.

Voidaan todeta, että motivaatiolla ja aktiivisuudella jokaiselle on paikkansa, missä nuo diplomatia ja tulkkaus voidaan soveltaa ja sovittaa hyödyllisesti; itse omia ihmistoimiamme ja ympäristön kestokykyä ^4/ synkronoitaessa.


Ryhmän henkilöt markkinoivat itseään ympäristön ja ihmistoimintojen sovittajina

Ryhmä markkinoi itseään ekodiplomaatteina, joilla on ’työkalu’ nimeltä ekotulkki. Ekotulkki voi asiantuntijan käytössä antaa suuntausta esimerkiksi kunnille/ kaupungeille; mitä voitaisiin tehdä, jotta kuormituksemme pienentyisi elättäjäämme, siis ympäröivää luontoa kohtaan.

Ryhmä on perehtynyt mm. ISO määrityksiin 26000^5/ ja standardiin ISO 14000^6/ . Ryhmän ekodiplomaatit osaavat tehdä heinäkuun 2011 jälkeen kestävän kehityksen malleja yrityksille ja kunnille – ekotulkki työkalulla voidaan mallintaa ympäristötapahtumia koko elinkaariajattelun pohjalta.

Miksi ryhmä muodostui?

Ryhmällä oli halua saada osaamisensa esille ja markkinoille, koska ekotulkkauksien kysyntä kasvaa seuraavien vuosien aikana moninkertaiseksi. Yksinkertaisesti niin yritykset kuin kunnat/ kaupungit tarvitsevat erilaisia mittareita^7/ osoittamaan omaa ympäristön tilaa sekä -jälkeä ja sen pienentymiseen johtavia välineitä sekä keinoja. Ryhmän yhteinen nimittäjä oli Aalto –yliopiston Ympäristön erikoistumisohjelma ^8/ - 2. marraskuuta 2010 – 4. heinäkuuta 2011, erikoistumisjakso.

Alussa on ekodiplomaattien osaamispankki

Ekodiplomaatit ovat pohtineet toimintamuotoaan. Ensin se on osaamispankki henkilöinä. Seuraavaksi se voi olla markkinointielin tarvitsijoille. Lopulta se voisi olla jopa osuuskunta, joka markkinoi ja myy palveluitaan ympäristötietoisille vastuunkantajille, joilla on halua tehdä osuutensa, tässä meille kaikille kuuluvassa kulutusjäljen rutistuksessa.

Kulutusrutistus on tarpeellinen, jos haluamme jatkaa eloamme nykymuotoisella maapallolla, joka toimii luonnon itsensä hallitsemissa biokierroissa puhtaan veden ^9/ antamin perusedellytyksin.

Tulkkaukset ovat konkreettisia tutkimuksia, keinovalikoimia ohjaavan muutoksen aikaansaamiseksi ja lopulta apuvälineitä päätöksille tehdä ympäristömuutos – mutta kenen eduksi?

Meidän kaikkien eduksi ja hyödyksi.

Ympäristökustannukset nousevat, jo kulutus- eli ympäristöverojen ^10/ vuoksi

On varmaa, että kustannukset positiivisten ympäristömuutoksien voimaan saattamiseksi kasvavat, mutta nyt tehtynä hintalappu on pienempi kuin siirrettäessä vastuunkantoa vuosilla eteenpäin. Ekotulkkauksessa voidaan myös säästää kustannuksissa, kun tapahtumaketjuja analysoidaan kokonaisvaltaisesti energiankaan käyttöä unohtamatta. Elämme voimistuvassa hyötysuhdemaailmassa ^11/ .


Luonto kiittää!

Ympäristö ei odota, se toimii. Ihminen ei voi odottaa, sen on toimittava. Puheet eivät riitä, on ryhdyttävä tekoihin. Teot ovat toimenpiteitä, joilla on mitattava suure, mitä on saatu aikaiseksi. Aikaansaannos on luontohuomioimisen teko ja prosessi, jossa ihmisen oma toiminta, biokierto, veden riittävyys, hengitettävän ilman ja terveen maaperän yhteistoiminta kohtaavat toisensa.


Ihminen luonnossa ja luonto ihmisessä

Ympäristön ja ihmisen yhteistoiminnot tarvitsevat ekodiplomaatteja tulkkaamaan mitä on tehtävä. Kaikki alkaa analyysista, mitä nyt, … tämän jälkeen voidaan sanoa, mitä tehdään. Seuraavaksi tehdään, mitataan, testataan korjauskertoimia, jälleen mitataan ja tarvittaessa muutetaan toimintaparametreja – lopputuloksena pitää olla harmonisempi luontoympäristö, sillä sieltä saamme elantomme – eilen, tänään ja huomenna, ylihuomistakaan unohtamatta.


Lopussako kiitos seisoo?

Mehän muistamme, että ilman elintoiminnoillemme soveltuvaa ruokaa voimme elää muutamia kuukausia, ilman puhdasta vettä muutamia päiviä ja ilman hengitettävää riittävän puhdasta ilmaa vain muutamia minuutteja.

Aika aloitukselle on nyt, ryhdy tekoihin ja liity kannatusryhmäämme! ~ Lapsenlapsemme kiittävät …

.....................

abcd^{Tekstin viitteet}
.........

1/ MIPS – Michael Lethenmeier -- http://www.kodakgallery.com/gallery/creativeapps/slideShow/Main.jsp?facebook=true&sourceId=984136008703 ---
2/ Jami Taipalinen – VIESTINTÄ --- http://share.ovi.com/album/ilkka.luoma.YMP_101110 ---
3/ CO2 – ROMAHTAAKO RUOKATUOTANTO? --- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/2238126/romahtaako-ravinnekierto-ihmisen-toimesta/ ---
3/ SYÖMME VELAKSI SYYSKUUSTA ALKAEN --- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/1844230/ympariston-kestokyvyn-ylitys-maksetaan-nyt-talouden-shokkiaaltona/ ---
4/ YMPÄRISTÖEVOLUUTIO --- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/1754769/evoluutiolla-ei-ole-tunteita-adjektiiveja-eika-sinansa-ihmista-tai-elainta/ ---
5/ ISO 26000 --- http://www.kodakgallery.com/gallery/creativeapps/slideShow/Main.jsp?facebook=true&sourceId=984136008703 ---
6/ ISO 1400[1] --- http://share.ovi.com/album/ilkka.luoma.YMP_121110 ---
7/ EVALUATOR – EPEC --- http://www.facebook.com/album.php?aid=228792&id=660652363&l=4a22306a14 ---
8/ AALTO-YLIOPISTO, YMPÄRISTÖALAN ERIKOISTUMISOHJELMA --- http://www.dipoli.tkk.fi/otaura/ymparistoala/index.html ---
9/ LIKAINEN VESI TAPPAA 3400 LASTA JOKA PÄIVÄ --- http://ilkkaluoma.vuodatus.net/blog/2238117/vesi-vanhin-voitehista-myos-tappaa/ ---
10/ KULUTUSVERO --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/01/ja-koko-kansa-oli-kulutusverolle.html ---
11/ MATALANERGIATALOT --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/12/ihminen-kytt-luonnottomasti-energiaa.html ---

.........................

Ilkka Luoma
Ympäristöteollisuus ry
http://www.ymparistoteollisuus.com/

.....................

Ekodiplomaatit esittäytyvät

Meitä on muutama kymmenen eri alojen ihmistä, jotka syksyinen kurssi ympäristöteemalla toi yhteen Aalto Yliopistoon. Edustamme muutaman sadan työvuoden edestä eri toimialoja, jotkut jo pitkään eri ympäristöaloilla toimineina, osa  meistä muilla toimialoilla toimineina.

Meitä yhdistää usko siitä, että ympäristöliiketoiminta on kasvava  ja muuttuva toimiala. Se on osittain vielä määrittämätön kokonaisuus, mutta mahdollisuudet ovat valtavat. Itse kukin meistä haluaa jatkossa muodossa tai toisessa tuoda omaa osaamistamme suomalaiseen liike-elämään, tutkimukseen, koteihin ja lähiympäristöömme kuluttajina, työntekijöinä, vanhempina, ja  missä tahansa roolissa vaikutammekaan arjessa, työssä ja vapaa-ajalla.

Kirjoittajat havannoivat ympärillä olevia ilmiöitä teemalla ympäristö. Muuten blogifoorumimme on vapaa ja toivomme, että kirjoituksemme herättävät keskustelua ja ajatuksia. Haluamme osaltamme olla ympäristöilmiöiden tulkkeja, rooli, joka voi joskus vaatia aikamoista diplomatiaa, siitä nimi Ekodiplomaatit.

S'il vous plait! Kolleegat, sana on vapaa!

*maijaleenar*