Joulunaluskauden turhakkeisiin kuuluu ilman muuta n.k. Hyasintti-ralli. Tiedättehän - tuo rituaali, missä ihmiset kiikuttavat hyasintin tai joulutähden naapureille, sukulaisille ja muille ystäville ja itselleen merkittäville henkilöille. Ja saavat usein vaihdossa aivan samanlaisen kasvin. Eleenähän toimenpide on kaunis ja huomaavainen.
Mutta tarkastelkaamme tätä rituaalia vaikkapa nyt ympäristön kannalta.
Jaettavat kukat eivät ole täkäläistä perua ja kasvatus vaatii lämpöä, paljon lämpöä. Ja polttoainetta, paljon. Vaihtoehtoisesti kukat voidaan roudata kauempaakin, rekkakaupalla. Ja polttoainetta kuluu.
Polttoainetta kuluu vielä sittenkin, kun lähdemme sitten kiikuttamaan näitä kasveja kortteineen tuonne adventtiruuhkan sekaan. Liikenne puuroutuu entisestään, ja bensaa palaa - ihmisten kärsivällisyydestä nyt puhumattakaan.
Näihin kulttuuriperintöömme kuuluviin rituaaleihin puuttuminenhan on tabu. Oikeaoppisesti virtuaalitervehdyksiä jakeleva valveutunut ekodiplomaatti joutuu äkkiä varsin outoon valoon, kun tällä tavalla tunnustaa viittaavansa kintaalla vuosisatojen perinteelle.
Yhtä kaikki - tässä on meille kaikille sarkaa, kun ryhdymme muokkaamaan näitä vanhoja ja kunnianarvoisia perinteitä ekologisempaan suuntaan.
Lennart N.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
perjantai 17. joulukuuta 2010
Vuoden turhake = Turkki
Vuoden turhake on Luononsuojeluliiton mukaan Turkki.
Suomenluonto.fi sivulta voi lukea asiasta enemmän ja tutustua edellisetn vuosien turhakkeisiin.
Omasta mielestä Turkisten valinta ei ole yhtä hyvä kuin edellisten vuosien ja ei varmankaan monenkaan naisen meilestä. Eikö sitäpaitsi turkkeja käytetä pitkään ja jopa somisteta uudestaan jne. näin ei ole varmankaan tavallisten kertakäyttö toppatakkien suhteen.
Voisi varmaan kehittää turkisteollisuuta enemmän ekologiseksi ?
Stefan Kraatz
Suomenluonto.fi sivulta voi lukea asiasta enemmän ja tutustua edellisetn vuosien turhakkeisiin.
Omasta mielestä Turkisten valinta ei ole yhtä hyvä kuin edellisten vuosien ja ei varmankaan monenkaan naisen meilestä. Eikö sitäpaitsi turkkeja käytetä pitkään ja jopa somisteta uudestaan jne. näin ei ole varmankaan tavallisten kertakäyttö toppatakkien suhteen.
Voisi varmaan kehittää turkisteollisuuta enemmän ekologiseksi ?
Stefan Kraatz
tiistai 14. joulukuuta 2010
Paljon rahaa roskiin!
No, huh huh! Mitä tekisit 500 miljoonalla eurolla?
Ostaisit aika monta ekologista joululahjaa, vaikka noin 150 miljoonaa vuohta :-) =>
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/
Näin paljon edestä suomalaiset haaskaavat ruokaa hukkaan, katso esimerkiksi Kauppalehden artikkeli
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101250507
MTT:n Foodspill-projekti selvittää parhaillaan elintarviketeollisuuden, kaupan, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyy vuodessa 23 kiloa jokaista suomalaista kohti.
Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kotitalouksien haaskaaminen vaikuttaa pieneltä. USA:ssa ruuan hävikki on henkeä kohti noin 80 kiloa, Britanniassa noin 70 kiloa ja Ruotsissakin noin 60 kiloa.
Elintarviketeollisuus voisi kyllä tulla myös vastaan pakkaamalla ruokin pienempien talouskokojen tarpeiden mukaan. Sitä superhypertalouspakkausta ei perus parin hengen tai sinkkutalous millään ehdi syödä. Ja taas heitetään hukkaan.
Kansalaistaitoihin pitäisi varmasti lisätä ruoan kierrätyskin eli kuinka hyödynnät edellispäivän jätteet uudestaan maittavana ruokana? Tässä kohden ehkä kannattaisi katsoa hiukan peiliin ja miettiä omallakin kohdallaan parempien ostoslistojen laadintaa, ruoan hyötykäyttöä myös sen eka syöntikerran jälkeen.
Legendan mukaan Fredriika Runebergin mukaan nimensä saanut torttukin syntyi leivän/korpunmuruista (ei ollut muuta tarjolla) ja varmaan moni muistaa lapsuuden "pappilan hätävara" -nimisen jälkiruoan?
Lounaan jälkeisin ajatuksin,
* maijaleenar *
Ostaisit aika monta ekologista joululahjaa, vaikka noin 150 miljoonaa vuohta :-) =>
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/
Näin paljon edestä suomalaiset haaskaavat ruokaa hukkaan, katso esimerkiksi Kauppalehden artikkeli
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101250507
MTT:n Foodspill-projekti selvittää parhaillaan elintarviketeollisuuden, kaupan, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikkiä. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyy vuodessa 23 kiloa jokaista suomalaista kohti.
Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kotitalouksien haaskaaminen vaikuttaa pieneltä. USA:ssa ruuan hävikki on henkeä kohti noin 80 kiloa, Britanniassa noin 70 kiloa ja Ruotsissakin noin 60 kiloa.
Elintarviketeollisuus voisi kyllä tulla myös vastaan pakkaamalla ruokin pienempien talouskokojen tarpeiden mukaan. Sitä superhypertalouspakkausta ei perus parin hengen tai sinkkutalous millään ehdi syödä. Ja taas heitetään hukkaan.
Kansalaistaitoihin pitäisi varmasti lisätä ruoan kierrätyskin eli kuinka hyödynnät edellispäivän jätteet uudestaan maittavana ruokana? Tässä kohden ehkä kannattaisi katsoa hiukan peiliin ja miettiä omallakin kohdallaan parempien ostoslistojen laadintaa, ruoan hyötykäyttöä myös sen eka syöntikerran jälkeen.
Legendan mukaan Fredriika Runebergin mukaan nimensä saanut torttukin syntyi leivän/korpunmuruista (ei ollut muuta tarjolla) ja varmaan moni muistaa lapsuuden "pappilan hätävara" -nimisen jälkiruoan?
Lounaan jälkeisin ajatuksin,
* maijaleenar *
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Siistiä suojella luontoa : Laajalahti ja Sipoonhiilikurkku
Laajalahden luonnonsuojelualue on aivan Aalto-yliopiston Otahallin hermokeskuksemme vieressä ja paikan läpi tulee muutamat kerrat kesässä kuljettua sekä mereltä aluetta nähtyä meloen. Suojelualuiden synnyn taustalla on kansalaisaktivisuus ja ympäristöjärjestöt, mistä Sipoonkorpi on uusin esimerkki.
Historia toistaa itseään ja se pitää hyvin paikkansa luonnonsuojelussa. Lähialueiden taustoja on mukava tuntea ja aloin pohtia Laajalahden suojelualueen historiaa ympäristökurssin aikana. Helsingin ja Espoon rajan läntiset alueet olivat vielä 1950-luvulle asti "maaseutua" ja karjaakin alueen kartanotiloilla pidettiin. Laajalahden lähialueilla on ollut myös varakkaampien helsinkiläisten kesäasuntoja. Alueen rakentaminen oli silloin vähäistä ja nykyinen suojelualue ruovikkoineen ja kosteikkoympäristöineen ei varmaankaan ollut kaikkein houkuttelevinta aluetta. Rakentamiseen löytyi helpompaa tilaa harvaanasutulta lähialueelta. Lähistön luonnonvaraiset kosteikkoalueet muodostivat laajan kosteikkoalueen, johon myös kuului sittemmin asuinalueiksi rakennettu Huopalahden ja Talin alue.
Kulttuurihistoriallisesti Espoon luontotalo Villa Elfvik on vanha 1900-luvun alussa rakennettu huvila, joka on korjauskunnostettu 1990-luvun vaihteessa kahvilaksi ja siellä on usein kesäisin tapahtumia. Lähistöllä on myös Tarvaspään museo, joka on rakennettu samoihin aikoihin ja oma veikkaukseni on, että Laajalahtea on voitu pitää aikanaan tällaisena idyllisenä "luonnonkauniina" kulttuurimaisemana ja sen rakennustoimintaa on rajoitettu rannoilla.
Suurin muutos alueelle on sitä rajaavan Otaniemen TKKn kampusalueineen perustaminen 1960-luvulla. Tällöin alueelle on jouduttu siirtämään täyttömaata lahdelle, mikä on supistanut kolmanneksen ruovikkoalueesta. Onneksi paikallinen kansalaisaktiivisuus ja Laajalahti-liike on vaikuttanut suojelualueen historiassa siten, että uudet rakennussuunnitelmat on onnistuttu torppaamaan. Mantereen puolelta suurten teiden, Turun tie ja Kehä I, rakentaminen on johtanut siihen, että Laajalahden suojeltu alue muodostaa kapean lahtea mukailevan kaistaleen teiden kainaloon ja sellaisena se näyttäisi jatkossa pysyvän. Matalan Laajalahden pohjan rehevyyteen on historiallinen ”syntipukki” eli Talin jäteveden puhdistamo, joka 1960-80-lukujen aikana työnsi lahteen ravinteita. Nykyään alue on paljolti palautunut entiselleen luonnontilaan ja perinnekarjaakin on tuotu takaisin laiduntamaan.
Kuvassa näkyy tilanne ennen ja nykyään, kun vanhat kärrytiet on korvattu valtaväylillä ja lähialueet rakennettu. Jäljelle jäänyt Laajalahden suojelualue on perustettu v.1979 säilyttämään linnustoltaan rikasta matalaa, ruovikkoista merenlahtea ja sen rantapiiriä. Paikka on osa Natura-alueita ja kuuluu myös arvokkaiden kosteikkoalueiden suojelemiseksi tehtyyn Ramsar-sopimukseen. Alueella sijaitsee Espoon ympäristökeskuksen luontotalo Villa Elfvik, pitkospuureitti ja kaksi lintutornia. Rauhoitus mahdollistaa alueen käytön luontoharrastukseen ja alueen runsaiden vesi- ja kahlaajalintujen seuraaminen on tavallisin vierailun tarkoitus. Onneksi osa näin mahtavasta alueesta on voitu omistaa luonnonsuojeluun !
Aasinsiltana Sipoonkorven suojelualuetta ollaan ekodiplomaattien nousevan brändinimen avulla nostamassa HSY-ilmastomuutos kilpailussa voittoon. Suomen luonnonsuojeluliitto on mallikkaasti toiminut primus moottorina hankkeelle ja heistä tuli ehdotuksemme voimasta toivottuja voittajakandidaatteja saamaan ”Pääkaupunkiseudun ilmastopalkinnon” http://www.hsy.fi/seututieto/ilmasto/palkinnot/ilmastopalkinto/Sivut/default.aspx.
Ehdotuksemme meni näin :
””Sipoonkorven kansallispuisto-hanke”. Tiiviisti rakennettu pääkaupunkiseutu on jatkuvassa rakentamisen paineessa ja kuitenkin se tarvitsee vihreitä alueita luontopaikoiksi, keuhkoiksi sekä hiilinieluksi.
Sipoon rauhoittamisen asia on nyt edennyt päätöksen asteelle eduskunnassa aktiivisten vaikuttajien eli Suomen luonnonsuojeluliitto - järjestön ansiosta. Hyvän pohjatyön ansiosta kaupunkilaiset ovat saamassa luontoelämyksiä varten säilytettyä itäpuolen alueella koskematonta luontoa, josta puut ja muu kasvisto nykyään saavat siis ansiota myös hiilinielun - tuon sanahirviön - muodossa. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa ja Sipoonkorvesta tuosta "Sipoonhiilikurkusta" soikoon jatkossakin lintujen viserrys ! ””
Risto J / Ekodiplomaatit
perjantai 10. joulukuuta 2010
Missä laatu
Minua harmittaa kovasti että kaikki tavarat menevät nykyään niin helposti rikki ja että ne ovat niin vaikeasti korjattavissa tai että ei kukaan halua edes niitä kohtu hintaan korjata. Tulee aina edullisemaksi ostaa uusi.
Meillä ostetiin pojalle tunnetusta tavaratalosta talvitakki( ei mikään tajous tuote), siitä hajosi vetoketju heti ja eikun vaihtamaan ja miten kävi seuravaavastakin hajosi saman tien. Viime vuona hajosi astaian pesukone joka oli vain muutaman kuukauden vanha, mulle sanotiin että ei kannata korjata saat takuuna uuden.
Kännykkä alkoi reistailla vain 2kk ikäisennä, kaupassa olivat ihan kuin se olisi aivan normaalia ( kai se siten on ).
Kun vein ensimäistä kertaa vaimon silloisen saksalaisen auton huoltoon ja sielä todettin että jousi on poikki ( siis 20tkm ajettu auto ! ) niin minulle todetiin vain että kyllä ne ajan myötä menee rikki. Nykyään jopa auton ajovalon poltimon vaihto on niin monimutkainen juttu että ei varmasti onnistu jokaiselta ja siinä joutuu ehkä uusimaan muitakin osia samalla. Miski nykyään ei poltimot kestä kuin 6kk ?
Autojen moottorien termostatit ovat tätä nykyään " leivottu" alumiiniosaan sisään joka täytyy vaihtaa kokonaan, ei voi vaihtaa pelkää yksinkertiasta bimetalli jousta. Ja joissaan malleissa on jopa letkut puristettu niin kiini että nekin tulee mukana jne.
Kuluttaisimme varmaan paljon vähemmän jos saisimme laatua joka kestää, mutta kun sitä ei saa vaikka ostaisi ns. laatumerkkiä ns. laatu kaupasta. kaikki on muovia joka hajoaa heti !
Stefan Kraatz
Meillä ostetiin pojalle tunnetusta tavaratalosta talvitakki( ei mikään tajous tuote), siitä hajosi vetoketju heti ja eikun vaihtamaan ja miten kävi seuravaavastakin hajosi saman tien. Viime vuona hajosi astaian pesukone joka oli vain muutaman kuukauden vanha, mulle sanotiin että ei kannata korjata saat takuuna uuden.
Kännykkä alkoi reistailla vain 2kk ikäisennä, kaupassa olivat ihan kuin se olisi aivan normaalia ( kai se siten on ).
Kun vein ensimäistä kertaa vaimon silloisen saksalaisen auton huoltoon ja sielä todettin että jousi on poikki ( siis 20tkm ajettu auto ! ) niin minulle todetiin vain että kyllä ne ajan myötä menee rikki. Nykyään jopa auton ajovalon poltimon vaihto on niin monimutkainen juttu että ei varmasti onnistu jokaiselta ja siinä joutuu ehkä uusimaan muitakin osia samalla. Miski nykyään ei poltimot kestä kuin 6kk ?
Autojen moottorien termostatit ovat tätä nykyään " leivottu" alumiiniosaan sisään joka täytyy vaihtaa kokonaan, ei voi vaihtaa pelkää yksinkertiasta bimetalli jousta. Ja joissaan malleissa on jopa letkut puristettu niin kiini että nekin tulee mukana jne.
Kuluttaisimme varmaan paljon vähemmän jos saisimme laatua joka kestää, mutta kun sitä ei saa vaikka ostaisi ns. laatumerkkiä ns. laatu kaupasta. kaikki on muovia joka hajoaa heti !
Stefan Kraatz
Osta oikein => Arkipäivän ekotehokkuutta elintarvikkeissa
Minulle henkilökohtaisesti paikallinen pikkulehti (Keski-Uusimaa) alkaa olla hyvä lähde bongata ympäristöön liittyviä asioita ja ilmiöitä. Lehti nmittäin lähes päivittäin kirjoittaa laajasti eri aiheista, lyhyesti ja asiallisesti kommentoiden. Erityistä plussaa koen siitä, että tuodaan esiin paikallista yrityistoimintaa, joissa erilaisia kestävän kehityksen asioita mietitään ja rakennetaan toimintaan enemmän tukemaan sitä.
Tämän päivän jutun aiheeni pohjautuu tässäkin blogissa jo paljon keskusteltuihin elintarvikkeisiin. Mielenkiintoinen uutinen kertoi, että MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) yhdessä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittävät työkaluja (Foodprint Tools) laskeakseen elintarvikkeiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.
Käytännössä kuluttajalle arkipäivässä päätökset elintarvikeostoista voi olla se paras kohta vaikuttaa omaan ja perheensä hiilijalanjälkeen (siis suomeksi: voit oikeasti vaikuttaa omiin ruokaostostottumuksiin jatkuvasti arjessasi, kun taas johonkin asumiseen liittyvät ratkaisut on mietitty jo aiemmin). Näin ollen on hienoa, jos teollisuus alkaisi oikeasti samalla lailla yhteneväisesti arvottamaan tuotteitaan ja toisi tämän tiedon myös kuluttajalle asti esille osana elintarvikkeiden tuotetietoja ostopäätösten ryydittämiseksi.
Yleisenä haasteena hiilijalanjäljen mittaamisessa (missä tahansa teollisuudessa) on erilaiset käytännöt ja näiden käytäntojen harmonisoimattomuus. Tässä sananmukaisesti verrataan omenoita appelsiineihin. Uutisessakin tuotiin esiin, että tällainen tilanne voi johtaa siihen, että yritys voi jopa itse valita itselleen edullisimman mittaustavan muuttamatta siis tuotettaan tai prosessejaan puoleen tai toiseen. Toivottavasti siis tämäkin hanke vie tätä työkalupuolta yleisemmälle tasolle esimerkiksi EU:hun takaisinpäin. Suomalainen hanke perustuu jo itsessään kansainvälisiin laskentastandardeihin.
Lisää asiaa MTT:n sivuilta:
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikkeiden%20ymp%E4rist%F6vaikutuksille%20laaditaan%20yhten%E4iset%20laskentasuositukset
*maijaleenar*
Tämän päivän jutun aiheeni pohjautuu tässäkin blogissa jo paljon keskusteltuihin elintarvikkeisiin. Mielenkiintoinen uutinen kertoi, että MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) yhdessä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittävät työkaluja (Foodprint Tools) laskeakseen elintarvikkeiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.
Käytännössä kuluttajalle arkipäivässä päätökset elintarvikeostoista voi olla se paras kohta vaikuttaa omaan ja perheensä hiilijalanjälkeen (siis suomeksi: voit oikeasti vaikuttaa omiin ruokaostostottumuksiin jatkuvasti arjessasi, kun taas johonkin asumiseen liittyvät ratkaisut on mietitty jo aiemmin). Näin ollen on hienoa, jos teollisuus alkaisi oikeasti samalla lailla yhteneväisesti arvottamaan tuotteitaan ja toisi tämän tiedon myös kuluttajalle asti esille osana elintarvikkeiden tuotetietoja ostopäätösten ryydittämiseksi.
Yleisenä haasteena hiilijalanjäljen mittaamisessa (missä tahansa teollisuudessa) on erilaiset käytännöt ja näiden käytäntojen harmonisoimattomuus. Tässä sananmukaisesti verrataan omenoita appelsiineihin. Uutisessakin tuotiin esiin, että tällainen tilanne voi johtaa siihen, että yritys voi jopa itse valita itselleen edullisimman mittaustavan muuttamatta siis tuotettaan tai prosessejaan puoleen tai toiseen. Toivottavasti siis tämäkin hanke vie tätä työkalupuolta yleisemmälle tasolle esimerkiksi EU:hun takaisinpäin. Suomalainen hanke perustuu jo itsessään kansainvälisiin laskentastandardeihin.
Lisää asiaa MTT:n sivuilta:
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/uutiset/Elintarvikkeiden%20ymp%E4rist%F6vaikutuksille%20laaditaan%20yhten%E4iset%20laskentasuositukset
*maijaleenar*
torstai 9. joulukuuta 2010
Pankkitoimintaa kestävästä kehityksestä
Kauppalehti joulukuun alusta (03.12.2010) pikku-uutisessa kertoo, että pitkän pankkiiriuran tehnyt Harri Lautjärvi on perustanut kahden kolleegansa kanssa Sustainable Bankers-nimisen omaisuudenhoitoyhtiön. Sen missiona on kokonaisvaltainen kestävän kehityksen mukainen sijoittaminen.
Jee! Nämä ovat niitä ei-enää-heikkoja signaaleja, joita on mukava lukea!
Sijoittajapankkiirit siis uskovat, että kymmenen vuoden päästä kaikki sijoittaminen on kestävän kehityksen sijoittamista. He ymmärtävät tässä yhteydessä ympäristöulottuvuuden laajasti kattamaan sosiaalisen kehityksen, hyvän hallinnon sekä yhtiö- ja makrotaloudelliset näkökulmat. Heidän mukaan eettiset ja kestävän kehityksen mukaiset asiat huomioiva sijoittaja vähentää sijoitusriskejään ja saa paremipa tuottoja.
Näissä yhteyksissä myöskin sellaiset sijoitusmarkkinat kuin Kiina ja Venäjä ovat pankkiirien mielestä potentiaalisia.
Mitä tällä on merkitystä meille, esimerkiksi ekodiplomaateille? No, tietysti se, että ympärisöäteemojen ja yritysten liiketoimintojen välissä on entistä enemmän kytkentöjä, myöskin siis sijoittajasidosryhmiin. Tämän, jos minkä pitäisi herättää yrityksen ruususen unesta ja alkaa kehittämään toimintaansa kestävän kehityksen hengessä. Jä tässähän meilläkin -ekodiplomaateilla - on paljon työnsarkaa seuraaviksi vuosiksi!
Joten, nostan kahvikuppia tälle hankkeelle!
*maijaleenar*
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article542066.ece
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=20101248689
Jee! Nämä ovat niitä ei-enää-heikkoja signaaleja, joita on mukava lukea!
Sijoittajapankkiirit siis uskovat, että kymmenen vuoden päästä kaikki sijoittaminen on kestävän kehityksen sijoittamista. He ymmärtävät tässä yhteydessä ympäristöulottuvuuden laajasti kattamaan sosiaalisen kehityksen, hyvän hallinnon sekä yhtiö- ja makrotaloudelliset näkökulmat. Heidän mukaan eettiset ja kestävän kehityksen mukaiset asiat huomioiva sijoittaja vähentää sijoitusriskejään ja saa paremipa tuottoja.
Näissä yhteyksissä myöskin sellaiset sijoitusmarkkinat kuin Kiina ja Venäjä ovat pankkiirien mielestä potentiaalisia.
Mitä tällä on merkitystä meille, esimerkiksi ekodiplomaateille? No, tietysti se, että ympärisöäteemojen ja yritysten liiketoimintojen välissä on entistä enemmän kytkentöjä, myöskin siis sijoittajasidosryhmiin. Tämän, jos minkä pitäisi herättää yrityksen ruususen unesta ja alkaa kehittämään toimintaansa kestävän kehityksen hengessä. Jä tässähän meilläkin -ekodiplomaateilla - on paljon työnsarkaa seuraaviksi vuosiksi!
Joten, nostan kahvikuppia tälle hankkeelle!
*maijaleenar*
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article542066.ece
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=20101248689
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)