Ole brändikäs - luomuta! (= Liputa luomun puolesta)

Maabrändivaltuuskunta Jorma Ollilan johdolla jätti viime viikolla ulkoministeri Alexander Stubbille loppuraportinsa. Talouselämän (nro 40, 26.11.2010) artikkelin mukaan energiaan liittyvä brändimielikuvan luomisessa Suomi oli jo myöhässä, eli meistä ei sitten tämän vision mukaan tulisikaan esimerkiksi uusiutuvan energian lähettiläitä (sorry, tuulivoimateollisuus, saatte markkinoida osaamistanne ihan itse), mutta luontoaihe oli  kuitenkin yksi kolmesta bränditukijaloista.

Yksi valintaperuste aiheille oli löytää jotain, jota meillä suomalaisilla ja Suomessa jo olisi ja jota olisi hyvä vahvistaa ollaksemme tulevaisuuden globaalissa markkina-alueessa uniikki. Tässä kohden suomalaisen luontosuhdetta oli vaikea ohittaa, näin ollen se onkin yksi bränditekijä yhteiskunnan toimivuuden ja koulutuksen ohella. 

Brändivaltuuskunta suosittaa siis yhdeksi keinoksi, että puolet maataloustuotannosta olisi luomua vuoteen 2030 mennessä. Siinä onkin tekemistä, sillä tällä hetkellä vasta 7.5% Suomen peltoalasta on luomuviljelyssä. Lisäksi haastetta tuo se, että ns. massatuotannon jalostuslait ei kovin hyvin toteudu näillä tuotantomäärillä ja suurin osa Suomessa tuotetusta luomusta päätyykin kauppaan alhaisella jalostusasteella. Kaupan omat luomutuotebrändit ovat usein tuontitavaraa, voisimme jossain kyseenalaistaa esimerkiksi rahdin tuomaa ekotehokkuuden laskua.

Kuluttajat selkeästi haluavat luomua. Tai ainakin tiedostavat asian kohdallaan. Eri asia kuitenkin on, että kohdistuuko se valinta sitten kaupassa siihen luomuun vai tarjousburgeriin tai pizzaroiskeläppään, joista kummastakin luomu on kaukana.

Lisäksi toisin esille sen, että meitä ei-luomu-tiedostavia sukupolvia on paljon kuluttajina. Vaikuttaa, että nuoriso ja nuoret aikuiset, jotka ovat saaneet kasvaa kaiken tämän luomutietoisuuden mukana jo melkein lastentarhasta, ovat valmiimpia omaksumaan kulutustottumuksikseen hinnasta riippumatta luomun ja siihen liittyvän ajatusmaailman pienemmästä kemikaalilastista luontoon sekä terveellisemmästä ruoasta.

Omakohtaisesti voin todeta, että on aika pitkä matka 60-luvun ruokalapsuudesta (jossa yksi herkku oli lauantaimakkaralla ryyditetty mannapuuro -siis oikeasti) tiedostavaksi luomukuluttajaksi. Ensiksikin tuotteet eivät aina ole yhtä hyvin esillä. Toiseksi et aina tiedä mitä ne oikeasti ovat. Kolmas jarru voi olla perheen eri ruokatottumukset. Oma mieskään ei suostu syömään  mitään, jossa on vierasperäisiä kirjaimia (kuten siis F, G, Q jne) eli kokeilut jäävät minun ja koiran iloksi. Ujuttaminen luomummaksi voisi kuitenkin tulla esimerkiksi työpaikkaruokailun kautta.

Ilokseni ja haasteekseni kuitenkin jopa täällä pääkaupunkiseudun periferiassa alkaa olla erilaisia luomuun keskittyneitä kauppoja (esim. Jyvä ja Kipinä Keravalla ja Järvenpäässä sekä Punnitse ja säästä Hyvinkäällä). Rohkaistuinpa itsekin käymään eka kertaa katsomassa mitä kivaa kaikissa laareissa olisi. Onneksi kulmakuppilassa (sacherkakkua ja lattea, taatusti ei-luomu...) saatoin tehdä strategian ja taktiikan (siis kauppalistan) kaupassakäyntiä varten. Tuskinpa sitten olin eka asiakas, joka oli hukassa kuin lumiukko pihalla. Sain hyvää asiakaspalvelua ja olenpa sittemmin tutustunut aiheisiin paremmin ja käynyt jo uudestaankin kaivelemassa laareja. Tässä toteutuu myöskin se, että voi ostaa tarvitsemansa määrän, eikä mitään superperhepakkausta.

Ja tuleehan nämä luomut myös lähikauppoihinkin. Paikallinen ruokakauppakin näyttää koko ajan lisänneen luomuversioiden hyllytilaa. Eli kyllä näitä ostetaan! Mutta edelleen koulutusta aiheeseen tarvitaan. Kaikille uusavuttomille perheenpäille ei kuulemma ole edes selvää, miksi pitäisi itse tehdä ruokaa (siis edes lapsilleen).

Pitää ruveta kaivelemaan raporttia, sillä siinä on kuulemma 53 eri asiaa edellä mainittujen aiheiden alla. Lisää Brändivaltuuskunnan raportista

Eli ollakseen brändikäs on hyvä luomuttaa! (Keksin juuri uussanan = liputtaa luomun puolesta :-) ).

*maijaleenar*