perjantai 3. joulukuuta 2010

Kenellä valta kestävän kulutuksen valinnoissa?

Kenellä on valta ja vastuu kestävän kulutuksen edistämisessä? Onko valta
- kuluttajilla,
- politiikoilla,
- yrityksillä vai
- kansalaisilla äänestäjinä?
Eräälläkin ympäristökurssilla tässä marraskuussa väiteltiin tästä asiasta vähän väliä.

Yhden vastauksen ja kommentin antaa Luomuliitto ry:n uusi pj Jaakko Nuutila haastattelussaan (vihreä lanka 3.12.2010).
"Mikä muuttuu, kun aloitat Luomuliiton puheenjohtajana vuoden 2011 alussa", kysyy toimittaja Saija Räsänen.

"Edunvalvonta on muuttunut. Aikoinaan se oli kohdennettu maa- ja metsätalousministeriöön, tänä päivänä ratkaisut tekee kuluttaja, joka valitsee kaupassa tavallista tai luomua" vastaa Jaakko Nuutila. "Aiomme jatkossa tiedottaa aiempaa kovaäänisemmin luomun eduista. Sanomme ääneen asiat, jotka ovat tutkittua tietoa". 

Risto Burman

5 kommenttia:

  1. Olen viimeisen kuukauden aikana tullut samaan tulokseen, että me kuluttajina vaikutamme loppujen lopuksi eniten kestävän kehityksen toteutumiseen.
    Sen vuoksi olen itse ajatellut ryhdistäytyä.

    Toissapäivänä mm. tutkin cittarissa useampien tuotteiden luomuvaihtoehtoja, mutta harmikseni totesin niiden useampien olevan liian kalliita nykyiselle kukkarolleni. En kuitenkaan antanut periksi ja löysinkin luomuna muutaman tarvitsemani tuotteen, jonka hinta oli vain hieman korkeampi kuin ei-luomun.

    Laskeskelin, että jos joka kauppareissulla sitoudun ostamaan ainakin yhden luomutuotteen (mieluiten suomalaisen tai eurooppalaisen tai reilun kaupan), tulee siitä satoja luomuostoksia vuodessa.

    Jos sata muuta ostajaa tekee saman päätöksen, lisäämme luomutuotteiden menekkiä tuhansilla vuodessa. Jos tuhat ostajaa...jne. Eiköhän siinä ala sitten pikku hiljaa hinnatkin laskea!!!

    Jos tekee uuden ekoteon pieninä erinä, ei muutos tunnu liian hurjalta arkipäivän elämässä eikä kukkarossa.

    VastaaPoista
  2. Maaseutu työllistyy luomulla ja energialla (?)

    Suomi on tunnetusti pakkautunut asutuskeskuksiin. Pääkaupunkiseutu tarvitsee pakkautumisesta huolimatta edelleen energiaa varastoituakseen pahojen päivien varalle vyötärön seuduille. Tuo ruoka voidaan tehdä Suomessa ja luomuna. Peltomme, ammattitaito ja huolellinen sääntöjen noudattaminen ovat tuttuja viljelyväestölle. Kuinka yhtälön osaset synkronoidaan, että lopputulema on kansantaloudellinen, työllistävä, energiakulutusystävällinen ja terveellinen. Synkronointi vaatii lakimuutoksia, johon maataloudesta kyseen ollen tarvittanee Brysselin lupa.

    Kaikki viljelyyn soveltuvat pellot tai pellonaihiot on syytä inventoida. Suomi jaetaan ruutuihin, johon suunnittelu laskee riittävät tuotospanokset yhdistelmäviljelyyn, jossa biokaura - yms. energiaviljely sovelletaan lisääntyvään luomuosuuden kasvatukseen. Suunnittelutyön jälkeen haetaan luomuruoalle mm. alennettu arvonlisävero. Luomukasvatuksen mahdollisuudet laajasti inventoidaan ja lajikkeiden määrää nostetaan kasvukelpoisuuden puitteissa alueittain.

    Luomuviljelyn osaamisen syventämiseksi perustetaan huippuyksikkö jonkun soveltuvan yliopiston yhteyteen ja samassa tutkitaan markkinakysyntätekijät, suoraviivaiset jakelukanavat sekä markkinointi- ja myyntiprosessit. Luomun suorat ja epäsuorat hyödyllisyysvaikutukset selvitetään ja haetaan niille hyväksyntä kiistattomin tutkimustuloksin. Tutkimusprojektiin kuuluu myös luomun vaikutus työllistävyyteen, aluepolitiikkaan, maahanmuuttoon ja väestötasapainoistumiseen koko Suomen alueella.

    Luomuviljelyn ohella tutkitaan energiaviljelyn soveltuvuus luomutuotantoon laajentamalla tuoterepertuaaria maanviljelysyksiköissä. Tilat voivat alueellisesti erikoistua tiettyihin lajeihin kasvuedellytysten mukaan kuitenkin niin, että tuotos saadaan itse ruoan osalta pääsääntöisesti lähijakeluun. Energiaviljelyn osalta pyritään tehokkaasti korvaamaan maatalouden omia energiatarpeita. Mahdollinen ylijäämä mennee hyötysuhdetehokkaisiin paikallisvoimaloihin, joista lähialueiden väestökeskittymiä syötetään bioenergiasähköllä. Osa biopolttoaineraaka-aineesta jalostunee myös polttoaineiksi autoilun tarpeisiin.

    Tutkimus, lainsäädäntö ja asenneilmasto vaativat aikaa, mutta tämä esitetty systeemi on osa pitkäjänteistä muutosprosessia, johon Suomi, länsimaat ja koko maailma joutuu vääjäämättä. Uusiutumatonta energiaa ei riitä loputtomiin, ilmakehään ei voi päästää määrättömästi haitallisia yhdisteitä. Laadukkaan ruoan kysyntä tulee lisääntymään mm. Venäjällä. Asutus pitää saada tasaisemmaksi. Ihmis- ja tavaravirtojen kasvun on loputtava ja käännyttävä laskuun. Halvan ruoan aika EU-alueella loppuu ja joudumme maksamaan ruoastamme sen todellisen arvon mukaisen työpanoksen. Ruokalaskun osuus on pienentynyt huimasti vuosikymmenien saatossa kohdistuen liiaksi ei-välttämättömiin tuotteisiin, joiden tuotanto on suuri osasyy hälyttävästi kasvaviin päästöihin ympäristömme kustannuksella.

    Kotiseututuntemus aktivoituu ja kansallisen ja kansainvälisen informaation kulku muuttuu reaaliaikaiseksi ja turhat palaveri- yms. matkat poistuvat. Tiedonvälityksen huimasti kasvava kapasiteetti tuo maapalloistumisen käden ulottuville, ilman turhaa energiahukkaamista loputtomiin paikasta toiseen siirtymisiin. Ihminen löytää työnsä, harrasteensa ja mielenkiintonsa elämisentason rauhaan ja tyytyväisyyteen lähialueeltansa. Oravanpyörämme saadaan hillitympään kiertoon mielekkäämmän elämänrytmin nimissä ja kaiken lisäksi ihminen edelleenkin tarvitsee ruokaa elääkseen.

    Ilkka Luoma

    PS.
    Onko biomassan poltto energiaksi sittenkään se oikea osa kokonaisenergiataseessa - entä jos ruoka loppuu, populaation kasvaessa liikaa?

    VastaaPoista
  3. Hyvä ajatus, että ostaisi vaikka yhden tuotteen luomua joka kauppareissulla. Se ei vielä romahduttaisi budjettia, mutta jos suurempi osa ihmisiä tekee samoin, niin sillä on jo vaikutusta.

    Valitettvasti en vain usko ihmisiin vastuullisina kuluttajina. Liian moni ei mieti ruokaostoksia kuin hinnan ja helppouden näkökulmista. Toivottavasti tähän tulee muutos.

    Itse aion noudattaa tätä luomu-tuote joka ruokaostoksella periaatetta. Tosi hyvä idea!

    Liisa-rouva

    VastaaPoista
  4. Täällä yksi lisää tähän "kansanliikkeeseen". 1-2 luomutuotetta jokaisella kauppareissulla!

    VastaaPoista
  5. Liityn mukaan samaan kansanliikkeeseen yksi- luomutuote- per- (uustuote)ostoskerta lisää.

    Siis, että kuten eka kommentoija, pyrin tutkimaan vaihtoehtoja ja ostamaan luomua, kun se on mahdollista ja ei sotke taloutta.

    Kun luomu saa volyymietua, niin kyllä ne hinnatkin laskee.

    *maijaleenar*

    VastaaPoista