Myönnän olevani noviisi siinä mitä tulee erilaisiin ympäristöasioihin. Niinpä olen saanut paljon meneillään olevasta koulutuksesta ja uutta pohdittavaa.
Ekotehokkuus yksinkertaisesti tarkoittaa saamista enemmän vähemmästä. Faktahan on tässäkin 20/80 sääntö, siis 20% prosenttia ihmisistä kuluttaa 80% luonnonvaroista maailmassa. Ekotehokkuuden mittareina puhutaan erilaisista ekologisista selkärepuista ja löytyypä tähän oikein kaavatkin laskea koko tuotantoketjun tai elinkaaren yli ulottuva luonnonvarojen kokonaiskäyttölukemat huomioiden materiaalipanokset suhteutettuna saatuun hyötyyn (ns. MIPS, material input per service unit).
Meidän piti jalkauttaa kotipohdintana aiheeseen liittyvä dematerialisointi. Kunkin tuli miettiä pari arkista esimerkkiä omasta ympäristöstään, jossa tätä ekotehokkuutta voisi soveltaa. Omalta osaltani olin niin juuttunut omiin ajatuskuvioihini (lue suomeksi: en keksinyt juuri mitään), että oli virkistävää saada ahaa-elämyksiä, kun tätä harjoitusta yhdessä opiskeluryhmässä purettiin.
Taustatietona voisi mainita, että suomalainen keskimäärin kuluttaa kokonaisuudessaan luonnonvaroja 110 tonnia/hlö/vuosi. 2008 julkaistun tutkimuksen (mm. KotiMIPS) mukaan keskivertoperhe kulutti 40 t/hlö/vuosi tällä otannalla. Suurimmat ryhmät olivat tietysti liikenne, asuminen ja matkailu, kukin ollen lähes 10t/hlö/vuosi, ruoka oli runsas 4t/hlö/vuosi. Näitä tietoja vasten ei liene ihme, että arjen ekotehokkuutta ryhmässä ideoitiin seuraavasti:
1. Liikkuminen: usean meistä on pakko liikkua esim. töihin tai kouluun, siispä ehdotettiin:
- suosi julkisia
- kimppakyydit (netissäkin on nykyään vaikka mitä palveluja eri väleille kulkeville), yhteisomistusautot
- harrastuksiksi jotain missä voi mennä ovesta ulos sen sijaan että ajat ensin jonnekin harrastamaan
Jospa ylläolevalla voisi vähentää vaikka sen kakkosautotarpeen?
Toiveena heitettiin myös ajatus yksinkertaisemmista autoista, jotka on tehty kestävistä materiaaleista ja joita voisi itsekin korjata (lähinnä pelkkä lampunvaihto ilman että koko etuosan muovit menevät uusiksi).
2. Kulutuksen vähentämistä ja kierrätystä kunniaan: ehdotettiin
- kirpparit ovat mainioita ostospaikkoja (erityisesti lasten tavarat, vaatteet jne löytävät uusyleisönsä pian)
- enemmän punnitse ja säästä -ostamista, eli että voisi ostaa sen verran kuin tarvii, ei mitään superjättimegasäästöpaketteja turhaan kaappeihin
- yksinkertaistetaan kauneudenhoitorutiinit, ei tarvi päivä-, väri- ja pohjustevoiteita, yhdellä perushyvälläkin pärjännee (you are worth it?). Suomalainen käyttää keskimäärin 12 tuotetta per päivä, itse laskin esimerkin omaisesti esimerkkikeskiviikkona käyttäneeni 30 eri tuotetta. Näistä 10 joutaisi dematerialisoida rutiineista pois ilman, että näkyvästi kauneus tai ympäristö kärsisi.
3. Erilaisten vähän käytettävien koneiden vuokraus yms palvelut, näistä listattiin taululle:
- siivoukseen liittyviä, miten olisi kerrostalon yhteinen "siivouskomero", ei tarvisi jokaisen pitää mieletöntä omaa varastoa siivousta varten, erityisesti koneet ja omistustarve herättivät keskustelua
- klapikoneet, ruohonleikkurit ja muut puutarhakoneet, omakotitaloyhdistysten uusi rahanansaintakeino vuokraamalla jäsenilleen näitä?
- joku liputti pesuaineettoman siivouksen puolesta, keinoina mummon kunnon etikat, kidesooda ja "fairy"
4. Asumiseenkin keksittiin jotain ekotehokkaampaa
- puunkäyttö rakentamisessa, muutenkin ekologisesti kestävämpien vaihtoehtojen valitseminen sisustamisessa
- puhuttiin kirppu-Stockmannista eli että joku sisustustuote löytäisi jatko-ostajat kierrätyksen kautta paremmin
- mökkeily on runsasta, ja keskustelumme sivusi tätä suomalaisille pyhää aihetta vuolaasti => vuokramökit, yhteisomistusmökit jne, ehdottipa joku, että eläkeläiset käyttäisivät mökkiä arkisin ja työssäkäyvät viikonloppuisin
5. Median käyttö: tätä ehdotti useakin
- hyllyntäytekirjat voisi käyttää digitaalisina, sähköiset kirjat ja sanomalehdet ovat tulossa
- kuka tarvii tänä päivänä musiikin cd:inä tai elokuvat dvd:inä?
- käytä kirjastoja (enemmän käyttökertoja per tuote...)
No, totuuden nimissä meissä oli monta "keräilijää" eli tämä osasto oli selkeästi sellainen, jota halutaan omistaa ja konkreettisesti hiplata.
6. Ja jotta oltaisiin tosi ekotehokkaita, niin tulihan se melkein joulunkieltokin:
- lelut kiertoon
- kuusien sijasta purkkisypressit (kokovuotisina koristellaan jouluksi)
- aineettomat joululahjat (anna vuohi kehitysmaahan, mummon kanssa laatuaikaa jne)
No, hiukan kevyesti kirjoittelen, mutta asiaa... itse asiassa listoissamme oli monta ihan hyvää arki-ideaa, joilla voisi yksinkertaistaa, säästää selkeää rahaa, pienentää materiaalitarpeita/virtoja ja jätekasoja, olematta ihan ekopuristi.
Jatkossa taidan osaltani harjoittaa aihetta miettimällä ostoksia tehdessä: onko tämä tarve vai turhake?
(KotiMIPSistä löytyy lisää vaikka täältä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=309530&lan=FI)
*maijaleenar*
Kirpputori on trendipaikka
VastaaPoistaMedia ja uusiovaihtoehtonuoret kertovat, että kirppari on nyt muotimesta ja löytöjen aarreaitta. Sen suosion kasvu kertoo myös muustakin; ihmiset ovat ylittäneet pelkokertoimen pukea ylleen toisen ihmisen käyttämiä vaatteita ja lisäksi esim. ruokapöytään voidaan kattaa historiaa toisen pöydästä vuosikymmenien takaa.
Taloudellinen ja ekologinen kestävyys suosii kierrätystä. Kirpputoritoiminta on energiaa säästävä ja ihmisenergiaa kuluttava kävelykierrosoperaatio eri kirpparipaikoista toiseen toivossa löytää jotain erilaista ja poikkeavaa. Kirpparitoiminta on sosiaalinen tapahtuma. Ventovieraat ihmiset keskustelevat luontevasti toisilleen ja löytävät yhteisiä puheenaiheita.
Rahaliukas markkinatalous ei taas suosi kierrätystoimintaa, koska se vähentää tuotantoa ja sitä myöten työllisyyttä, ellei lukuun sitten oteta työnhauskuutta ollessamme myymässä ylijäämäkamaamme tiskin toisella puolen. Kirppis on veroton projekti, jossa tarpeeton muuttuu ostovoimaksi käytettäväksi muualla rikastuttamaan markkinatalouden loputonta Molokin kitaa.
Energiataloudellisesti vanhan löytyminen uudelle omistajalle on luonnonvaroja säästävää. Uuden luonti vaatii aina raaka-aine- ja materiaalimuutoksia ja energiaa logistiikan järjestelyihin sekä muodonmuutoksien operointiin. Uuden valmistaminen vaatii myös runsaasti yhä vähemmäksi käyvää puhdasta vettä, joka olisi suunnattava kasvuston, eläinten ja ihmisten käyttöön.
Kirppari on trendikäs erilaistaja korostaen yksilönsä individuaalia asennetta ja markkinatalousmuodin seuraamisen tarpeettomuutta. Ihmisen korostaessa kuitenkin itseään ja erilaisuuttaan, on ympäristöllisesti hyödyllistä jatkaa jo valmistetun tavaran kiertoa. Hyödyntämällä jo aiemmin käytettyä muutosenergiaa ja raaka-ainetta, käytettävyysajan pitkittyminen pienentää ekologista jalanjälkeämme. Kaikki siis tekemään yksilöllisiä löytöjä ja inhimillistämään vuoropuhelua historiastamme.
Ilkka Luoma